Vain Ruotsissa

Mikä on the mielenmaisemasi? Se, jonka ajatteleminen saa sielusi tapailemaan ylistyshymnejä. Se, johon mielikuvamatkustat hammaslääkärin odotushuoneessa, kun ahdistus on äitymässä holtittomaksi.

Ovatko ne törkeän turkoosit tyrskyt pienellä saarella keskellä Karibianmerta? Koristeellinen, kukkaruukuin koristettu parveke Pariisin somimmalla arondissementilla (puhun sinusta, Eeva Kolu!)? Vai peilityynen erämaajärven pinta ruskasesongin seesteisimpänä päivänä? No, minulle ei mikään noista. (Ei millään pahalla noista maisemista millekään — kaikki kivoja. Peace out, Tunturi-Lappi, Belleville ja St. Nevis!)

ruå4.jpg

Minun virallinen onnenmaisemani löytyy Astrid Lindgrenin lastenkirjojen sivuilta. Melukylä. Saariston lasten Saltkråkan. Missä ikinä Marikki asuukaan. Peppi Pitkätossun kotikaupunki. Soma, idyllinen, eläväinen, silti rauhaisa. Maalla, mutta kaupungissa. Sopivasti ihmisiä. Merituulta, mutta ei kitukasvuista männikköä. Vehreää, söpöä. Mutta villejä kallioita. Ja mieluiten Ruotsissa, kuten kaikki tietävät, Ruotsissa kaikki nyt vaan on huomattavasti paremmin.

ruå2.jpg

Siksi työkeikka Tukholman saaristoon sai minut pomppimaan riemusta jo etukäteen — eikä itse elämys pettänyt. Vietin suus viime viikon kierrellen toinen toistaan söötimpiä saaria. Siinä sivussa sain muutaman mahtavan uuden ystävän, kuten parhailla työkeikoilla aina käy. 

ruå3.jpg

ruå1.jpg

Valitettvasti tämä postaus on pelkkä kismittävä tiiseri ja raivostuttava, ilovemyjob -häshtägin alaisuuteen kuuluva hehkutus. Tarkat koordinaatit täydelliselle turneelle Tukholman saaristossa saatte vasta ensi kesäksi. Jep — tällaisilla aikatauluilla matkajuttuja tehdään. Vinkkaan lähempänä, kun kannattaa hakea lehtikiskalta uusin Mondo. (No, fiksu tietysti tilaa lehden muutenkin, koska matkaunelmointi on harrastuksista jaloin.)

ruå5.jpg

Tukholman saaristoon voi toki suunnata ilman niksipakettiani jo tänä kesänä — suosittelen. Pyörällä, autolla, jalkaisin, kajakilla, yhteysaluksella, purjeveneellä — mahdollisuuksia on miljoona. Oli matkavälineesi mikä tahansa, perillä on vaikea uskoa silmiään, korviaan tai suutaan. Kaikki on niin perkeleen täydellistä. Koska Ruotsi. Työmatkan vakkarihokemaksi muodostuikin epäuskoinen ”Only in Sweden”.

Kato, mikä kahvila. Only in Sweden! Kato, sikanopee wifi kuppaisella yhteysaluksella! Only in Sweden. Kato, miten naurettavan kauniita ihmisiä huvivenesataman laiturilla. Only in Sweden.

hyvinvointi mieli tyo matkat

Paluu saareen

Julistan Peipposen, vaatimattoman saaristomöksämme, kesän avatuksi. Viime lauantaina pöristeltiin veneellä rantaan, hypättiin laiturille, korkattiin cava ja sekoitettiin sisältö appelsiinimehun kanssa kivaksi cocktailiksi, haettiin tossunpohjillamme tuntumaa tuttuihin kallioihin.

Vasta puolivälissä päivää tajusin, että Uljas oli vuosi sitten samoissa maisemissa kahdeksankuinen, ryömivä vauva, jota vain kiikutettiin pitkin poikin ja imeteltiin pitkin kannonnokkia. Nyt tuo pieni ihminen käveli, tasapainoili, poimi käpyjä ja huljutti sormiaan meressä. Näki ja koki ensimmäistä kertaa mökkimaailmamme ihan tosissaan. Tämän tajuttuani onneni moninkertaistui. Uusi aikakausi. Uusi, tomera merimies.

mök1.jpg

Olin tänä vuonna hieman huolissani, sillä en potenut talvella juuri minkäänlaista mökkikuumetta. Pelkäsin kadottaneeni sisäisen saaristonysvääjäni. Murehtiminen osoittautui ajanhukaksi. Asetettuani ahterini kuumaa kiveä vasten ja oikaistuani kinttuni kalliolle huoahdin syvään ja olin hetkessä nirvanan ytimessä. Muistin välittömästi, että möksäsuhde ei ole niitä suhteita, joita tarvitsee hoitaa. Tämä lempi leiskuu ihan itsestään, kun antaa sille mahdollisuuden. Eli saapuu paikalle. Rimpuilu loppuu siihen paikkaan.

mök2.jpg

Saari, I’m yours.

suhteet oma-elama vastuullisuus sisustus