Kirjoitin tasan vuosi sitten Hesarin Nyt-liitteeseen arvion otsakkeella ”Suomen paras brunssi”. Kehuin arviossa Blankon brunssia maasta taivaisiin. Joudun nyt syömään sanani kuin megakulhollisen suklaamoussea: kyllä kaupungin – ja varmaan Suomenkin – paras brunssi on sittenkin Aulan jazzbrunssi. (Sen ruoka kyllä tietääkseni tulee Blankon keittiöstä, notta ei tämä vieläkään mikään epäluottamuslause ole Blankon sapuskaa kohtaan.)

Brunssia isännöi entinen työhuonetoverini, ihana Felix Manell, joka soittaa brunssilla levyjä viikoittain vaihtuvien vieraiden kanssa. Jazz tarkoittaa tällä brunssilla laajemminkin rytmimusiikkia. Letkeää, sielukasta, hyvää.

Ja se ruoka! Törkeän laaja valikoima ihania salaatteja (täydellinen peruscaesar, ihanan raikas graavilohisalaatti, innovatiivinen tomaatti-mozzarella-viritelmä, punajuurta & vuohenjuustoa & rucolaa, tuhtia perunasalaattia…), juustoja ja hilloja, croissantteja, foccacciaa, grissinejä, makkaroita, munakasta, paistettuja perunoita, ranskalaisia, mehuja, neonväristä boolia!

Ja jälkkäripöydässä omenahillolla täytettyjä lettuja, vaahterasiirappia, jumalaista suklaamoussea, marjakimaraaaaa ja -piirakkaa, vohveleita. En kestä!

Seurakin oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi, kiitos. Sulo oli mukana, joten emme viipyneet kuin puolitoista tuntia. Helposti tuolla löhöilisi ja santsailisi pidempäänkin. Toisaalta minusta on aina supersiistiä olla koko perheen voimin brunssailemassa – ja sekin Aulassa muuten toimii, että siellä tenavat voivat tempoilla ympäriinsä, koska tila on laaja, väljä ja aika turvallinen – mutta ensi kerrasta sovittiin silti, että dumpataan Sulo hoitoon ja nautitaan kahdestaan antaumuksella, verkkaisesti.

Brunssin hinta on 15 euroa, eli ei maailman halvin vaan jo aika Helsinki-tasoa, mutta silti ehdottomasti hintansa väärti.

Jollei Jazzbrunssi jatka ensi vuonna, tapan kaikki. Ei muuta.

Jazzbrunssi, la klo 11-15, Aula Cafe, Turku. (Aboa Vetus & Ars Nova -museon kahvila)