45 minuutin meditaatio

Tahdotko meditoita maallisesti ja maukkaasti? Poimi täsmäohjeet alta ja höyrystä itsesi tyyneksi.

Tarvitset: 2 dl vettä, 2 dl puuroriisiä, litran kevyt- tai kulutusmaitoa, teelusikallisen suolaa.

Tee näin: Laita vesi kattilaan ja napsauta hella päälle. Tartu puuhaarukkaan. Kun vesi kiehuu, kippaa sekaan riisi. Anna veden imeytyä riisiin muutaman minuutin ajan ja hämmentele. Kun vesi on imeytynyt, avaa maitotölkki. Kaada kattilaan desin tai parin verran maitoa. Hämmentele. Odota, kunnes keitoksen pinta kuplii. Hämmentele. Kaada sekaan samanmoinen satsi maitoa. Odota, kunnes pinta kuplii. Hämmentele vaan. Kaada sekaan vielä vähän maitoa. Hämmentele jokunen minsa. Poistu paikalta korkeintaan minuutiksi tai puuro kärähtää pohjaan. Luultavasti minuuttikin on liikaa.

Hämmentele ja lisäile maitoa pikkuhiljaa, kunnes litran tölkki on finito. Kytke levy pois päältä. Laita kansi päälle. Hengitä. (Toivottavasti olet hengittänyt silloin tällöin tähänkin asti.) Hämmennä nyt vielä, ettei kärähdys tapahdu viime metreillä. Se olisi hirvittävä sääli.

Ripottele sekaan suola ja mahdollisesti köntsä voita.

Laita kansi vielä päälle. Hengittele vielä pariin otteeseen. Huuda: ”Syömään!” Jos olet yksineläjä, voit silti huutaa ”Syömään!” ja vastata ”Kyllä, kiitos”.

puuhaaru.

Maitopuuro on länsimaisen hoppuilijan pahin vihollinen ja tarpeellisin ystävä. Se naulitsee  höyrynsä ääreen paikoilleen ja vaatii paneutunutta läsnäoloa. Voi sitä hiukan huijatakin: luin koko uuden Trendin seisaallani, puulusikka toisessa kädessä. Kuluttamiseen lietsovasta aikakauslehdestä huolimatta 45-minuuttinen oli meditatiivinen, rauhoittava ja hyvinvointia edesauttava.

Suositellaan!

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Leipien kingi

Mikä on Suomen paras leipä? Tämä on iisi: toinen on Ullan Pakarin Junttakakko, mutta koska syön arkileipänä mieluummin rukiisempaa kamaa, ykkönen on lopulta Vilmusen & Vilmusen reikäleipä.

Tämä tuli mieleen, kun testasin männäviikonloppuna kovasti kehutun Livonsaaren leipomon juureen leivotun ruisleivän. Olihan se hyvää, mutta ei kyllä mitään verrattuna Vilmuseen. Palvon tuota isoa, kovaa rinkulaa. Se on paistettu kuoreltaan rapeaksi. Reunat ovat miltei kärtsänneet ja rouskuvat hampaissa. Karsinogeenien suloinen maku…

Vakkariaamupalani on kaksi kunnon siivua Vilmusta ja avokadoa päälle. Avokadoa miltei kokonainen hedelmä eli mielettömät keot. Vähän suolaa ja se on siinä. Parasta. Ikinä. En ole toistaiseksi koskaan kyllästynyt.

lempparileipa.jpglempparileipa2.jpg

Vilmusta & Vilmusta ei tietääkseni saa Helsingistä. Turusta saa ainakin meidän lähikaupasta K-Market Portsasta, monesta isosta K-Marketista ja muistaakseni Wiklundiltakin. Suosittelen.

 

Ps. Hesarin Ruoka-sivuilla oli äskettäin perusteellinen ja kattava ruisleipätesti. Olisin niiiin halunnnut, että Vilmunen & Vilmunen olisi ollut mukana ja kuulla vaikkapa leipäguru Jaakko Kolmosen mielipiteen siitä. Testiin otettiin kuitenkin vain Helsingissäkin myytäviä leipiä. Sniff. Ikuinen katkeruus. Ihan kuin oma sisko ei oisi päässyt missikisoihin tai jotain.

Pps. Vilmunen & Vilmunen valmistaa lisäksi ainakin ruispatonkia, mutta ainakin omaan makuuni se on ihan kamalaa. Suosittelen siis vain reikäleipää. Paperipussissa. Osta.

Koti Ruoka ja juoma