Mikä ihmeen Lilin?

Siis Lilin, tällä kertaa ei Lilian. Ja vastauksena otsikon kysymykseen: en minä vaan tiedä!

Sen tiedän, että hoippuessani jumppahikisenä ulos toisesta kodistani, Elixia Centrumista, huomasin, että pieneen liiketilaan suoraan oven viereen oli ilmestynyt mainosteippaus LilinLilinLilinLilinLilin ja putiikin tiskille oli aseteltu blendereitä. Ikkunassa on tussilla huitaistu lappu, jossa kerrotaan, että smoothien pohjaksi voi valita eri soijajuomia (oli siinä varmaan muitakin kuin soijapohjaisia vaihtoehtoja) ja loput räätälöidä itse. Hyllyssä hohti pussikaupalla CocoVin hopeisia pussukoita täynnä superfood-aarteita ja maallisempiakin lisukkeita.

coco.

Olen aivan tuhannen täpinöissäni tästä. Sijainti on kuin jeesuksen lahja arkireitilleni. Olen aina ravinnon tarpeessa joko tullessani treenaamaan tai lähtiessäni sieltä. Yhä useammin ketuttaa, että kahvilasta ei saa mitään kaukaisesti terveellistä tai raikasta jotakin übertylsää ruisleipää lukuun ottamatta. Kotona en jaksa useinkaan tehdä smoothieita, vaikkei se vaikeata ookaan. Aion kokeilla jokaista makuyhdistelmää ja pitää vaikka yksin uuden pirtelöbaarin pystyssä. Koskakohan se aukeaa?

Löysin Lilinin sivun jo Facebookista. Sijainti siis Kristiinankadulla, ei nyt ihan Stockan parkkihallin sisäänkäyntiä vastapäätä mutta melkein. Jee!

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Vastuullisuus

Toivetukka purkista

Olen käynyt koko elämäni kampaajalla turhaan. Olen hakenut tukkasalongista hiuksia, joita minulla ei ole: karheita, taipuisia, rasvattomia, muokattavia. Olen luullut, että niiden avain on oikea leikkaus. Ej. Mallista viis, tukkani on aina liukas, lasimainen ja lättänä. Minulla on paljon hiuksia, mutta niissä ei ole volyymia.

Viime kampaajavisiitillä yritin taas pyörittää epätoivoista kampaajasmalltalk-karusellia. Mikä on niinku sun mielestä kaikista paras muotoilutuote? Erja lausui nimen, minä tietysti ostin. Ja voi luoja. Tämä on tukanpesua päivittäin lykkäävän laiskimuksen ja lättätukan unelma. Suihhhhhh ja tukkani on ilmava, tuuhea, kuohkea, karhea, ”kuiva”, mahdottoman muokkaushaluinen ja -kykyinen. Imaisee rasvat sekunnissa. Taipuu miten tahdon ja pysyy. Ihan jonkun muun kuontalo. Aivan käsittämätöntä. Hinta oli jotain alle kympin. Ylistän!

tukkapuu.

Merkki on kotimainen Four Reasons, jonka lanseeraus ei voinut mennä keneltäkään kaupunkilaiselta ohi joskus vuosi tai puolitoista sitten. Huomasin silloin ensimmäistä kertaa, kuinka hitosti kampaamoita Suomessa (ja Turussa) on. Kuin nämä mainokset olisivat peittäneet puolia kaupungin liiketilojen ikkunoista. Ehkä hauska visuaalinen ilme vain sai minut panemaan merkille.

En toki vielä tiedä, onko tuo kama päänahalle ollenkaan mieluisaa. Ja jotenkin tuollainen ponnekaasupullo epäilyttää. 90-luvun otsonivalistus tykyttää vieläkin takaraivossa.

 

Mutta silti. En ole ollut näin innoissani muotoilutuotteesta sitten ala-asteen, kun L’Orealin stu-stu-stu-stu-studio line -mainokset olivat cooleinta ikinä! Kaikista kuuminta oli se suoraan ylöspäin suihkutettava volyymilakka. Muistatteko, muistattehan? Olin kuolla onnesta, kun sain sellaisen. Sillä väännettiin ihan parhaat tortut luokkakuvaan. Krhm.

Kauneus Hiukset Testit