Jos jeesus suo, saan maanantaiaamuksi yhden kokonaisen lehden painoon ja ison Vilna-jutun taittoon. Starttaan viikon pakertamalla kokoon Avun tv-sivut, kuten jokaikinen maanantai viimeisen neljän vuoden ajan (!).

Sitten kalenterissa näkyy jotakin kummaa: miltei tyhjä loppuviikko. Päätin ottaa ihmeellisestä hengähdystauosta kaiken irti ja tavoitella unelmien työviikkoa.

Kirjoitin kalenteriin tiistain kohdalle isoin kirjaimin KIRJANPITOPÄIVÄ. Loikin tien toiselle puolen Clas Ohlsonille ostamaan värikkäitä klemmareita, kauniita mappeja (kyllä, siellä on oltava kauniita mappeja), kirjekuoria ja kaikkea konttorisälää, jota en koskaan työhuoneelta löydä. Sitten ideoin verovähennyksiä niin, että kuvitteelliset eurot vain kilisevät yritykseni kassaan. Kaivan esiin jokaisen kuitin ja tutkin jokaisen porsaanreiän (ja ihan laillisetkin pykälät).

Keskiviikon kohdalle kirjoitin SIIVOUSPÄIVÄ. Luonnollisesti tällä ei ole mitään tekemistä kodin siivouksen kanssa. Sen sijaan tuon työhuoneelle pari muovipussia ja pistän kilokaupalla shittiä roskikseen. Niin kuin tuo auringon korventama Voima-lehti tuossa. Niin kuin tuo pilaantunut näkkäripaketti tuossa. Niin kuin tuo kuollut liljakimppu tuossa. Vaadin ex-työhuonekaverit hakemaan unohtuneet kirjansa ja talvitakkinsa (!) tai ne lentävät samassa kaaressa kohti kaatopaikkaa.

Torstaista en tiedä. Torstai on jotakin yllättävää ja ihanaa. Toivoa täynnä, jopa.

Perjantain kohdalla lukee KOLUMNIPÄIVÄ. Silloin on siis töitä, mutta aion ottaa carriebradshawmaisen lähestymistavan kolumnin väsäämiseen: menen kirjoittamaan sitä viinibaariin ja tilaan lasillisen naurettavan hyvää juomaa. Luen kirjastossa lehtiä ja inspiroidun. Käyn hyvällä lounaalla. Hemmottelen itseni piloille.

Noin. Noin se tulee menemään. Ja nyt kun sen tähän kirjoitin, Sulo saa luonnollisesti vesirokon koko viikoksi tai jotain. Onneksi pelkkä suunnitelma tekee onnelliseksi. Unelmien työviikko, bring it on.