Sunnuntait ovat jänniä päiviä. Ennen niihin liittyi länsimaissa yleisesti tunnettu sunnuntaiahdistus (paine alkavasta viikosta, vapauden menetys). Tuon pulman ratkaisin lopettamalla päivätyöt. Tepsi – suosittelen! Nykyään sunnuntai-illat ovat useimmiten rentoja ja mukavia iltoja muiden joukossa.

Sunnuntaipäivän luonne on silti moniulotteinen. Toisaalta tekisi mieli piiloutua maailmalta kotiin koko päiväksi. Siivota vähän ja katsoa paljon telkkaria. Syödä jotain hyvää ja pestä hiukset perusteellisesti.

Mutta sitten toisaalta levoton sieluni ei oikein kestä koko päivän kotonaoloa. Missään nimessä en mieli sunnuntaisin julkisille paikoille. Brunssit ovat jees. Kivointa on vierailla jonkun luona.

Siksi olen iloinen, että kunhan perheeni muut jäsenet heräävät mammuttipäiväuniltaan, lähdemme katsastamaan perhe Mattilan uuden kodin. Kutsussa lupailtiin kakkua, kahvia ja kuohuvaa. Juuri tällaista sunnuntain tulee sisältää! Arvokkaita vierailuita, joilla juodaan hienosta kupista kahvia. Vähän sellaiseen viikottaisen jumalanpalveluksen jälkeiseen kirkkokahvit-henkeen. Täydellisessä maailmassa jaksaisin pynttäytyä tämän päivän visiittiäkin varten kauniiseen kynähameeseen, korkoihin ja pillerihattuun. Siinä olisi sunnuntaitunnelmaa.

Vaan ei pysty. Nutturaan voin venyä, mutta fiinien jalkineiden asiaa ajakoon leppäkerttusukkikset. Ne ovat ex-poikkiksen mummon neulomat. Sarjassamme ”Jotain hyötyä siitäkin traumaattisesta suhteesta”.