Oisko syksy sittenkin okei?

Kerroin taannoin inhoavani syksyä antaumuksella. Mutta saanko myös tykätä siitä ihan pikkiriikkisen?

Syitä, vassokuu.

Vaihdoin työväenopistossa espanjan kollaasi- ja sekatekniikkakurssiin, jolla olemme istuneet Oonan kanssa jo kaksi (vai kolme?) vuotta. Tänä syksynä ryhmässä ei ole kikattavia teinejä, kylähulluja tai uskismummoja, vaan reipas kourallinen about ikäisiämme, motivoituneita nuoria naisia. Se näkyy opettajankin motivaatiotasossa: hää on selvästi skarpannut ja se heijastuu ainakin minuunkin. Olen tohkeissani. Sain eilisillä tunneilla aikaiseksi vain (?) hääkortin eräille vastanaineille, mutta silti kurssilla käyminen tuntuu kovin arvokkaalta. Se on kaksi tuntia aikaa askartelulle, johon on jotenkin mahdotonta tarttua kotona.

Maalailun, leikkailun ja liimailun lomassa hehkutimme Oonan kanssa syksyn ankeuden tiettyä hienoutta: arki rysähtää niskaan täydellä voimalla, ja se on kivaa.

Katse kääntyy kotiin: pää pulppuaa sisustusideoita ja inspiraatiota. Kylmällä fiilistelee lämmittäviä juttuja, kuten kakluunitulta, vilttejä ja petivaatteita. Miten paljon voinkaan rakastaa pussilakanoita! Tänään heivaan Nanson vihreät keijut pesuun ja vaihdan Roseannen tilalle. (Se on tilattu aikanaan Quincysta, josta en koskaan olisi kuullutkaan ilman vuolasta blogihehkutusta. Vähän hävettää hypätä johonkin lakanakelkkaan täällä viisiin.)

roseanne.

Roseanne-pussis on ihana, mutta jatkossa en tule tilaamaan Quincysta vuodevaatteita. Syy: tyynyliinan järjetön (miltei metri kertaa metri) koko, joka ei siis sovellu nukkumistyynyihin millään tapaa. Kivan koristetyynynhän siitä siis saa, mutta kun en tarvitse sellaista. Minulle on tärkeää, että pussilakana ja tyynyliina mätsäävät. En saa mistään siis oikeanlaisia tyynyliinoja sopimaan Roseanneeni – yksiväriset eivät ole vaihtoehto, nimimerkillä Neurootikko kasikyt.

Lipsahdin syyskehuradalta. Jumppakausikin on startannut mainiosti, ja muistan taas, miten hitosti virtaa saa treenaamisesta (hyvin vaikea pokerinaamalla vieläkään käyttää tuota coolia termiä). Jumpan jälkeen olo on raikas, jäntevä, iloinen ja voimakas. Sen parempaa fiilistä ei ole. (Ok, nousuhumala tulee lähelle..)

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Liikunta

Kun olin pieni

Kun olin pieni, Kaarina Helakisan hersyvästi suomentama Kissankuria oli yksi lempikirjoistani. Sulon kummi Terhi ei ollut tästä tietoinen, mutta antoi Sulpukalle kyseisen kirjan 1-vuotislahjaksi. Olin joutua nostalgiapsykoosiin, kun avasin pakettia Sulon kanssa. Nyt luen omaa lapsuussuosikkia jälkikasvulleni – maalla, merellä ja ilmassa. Kissani on fiini ja galantti kuin F ja G…

 

kunolin.jpg

 

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Suhteet Ystävät ja perhe Kirjat Syvällistä