Kahden viikon nettipimennon jälkeen blogifeedini on totaalisen tukossa. Jumankauta, että te tytöt kirjoitatte!

Haluan lukea kaiken, joten savottaa riittää päiväkausiksi. Tätä pakettia tahkotessa tajuan myös aika selkeästi, mitä haluan lukea ja mitä en. Klikkaan viimein ”unsubscribe” seuraavien blogityyppien kohdalla 1) kuvottavan ylimieliset, 2) tylsät ja kliiniset vaikka tyylikkäät, 3) ääliöteinit, 4) huippusuositut, joita olen lukenut koska olen halunnut nähdä, miksi ihmiset ovat koukussa niihin.

Neloseen en ole saanut vastausta. En jaksa jäädä odottelemaan. Toisaalta olen ilkeä ihminen, josta on hauska naureskella aivan sairaan mauttomille blogeille/ihmisille (suurin osa näistä huippusuosituista nimittäin on sitä). Mutta jos joudun siinä ohessa lukemaan postauksia kuten ”Gillette-arvonnan voittaja on…”, niin jään kyllä häviävälle puolelle. Ei pysty. Sommoro.

Kakan joukossa oli toki iso kourallinen helmiäkin. Ihania, inspaavia postauksia. Parhaimmilaan blogit ovat niin parasta!

Huomasin savottani aikana, että hurmaavan Marin mainiossa ruokablogissa sain suosikkiblogimaininnan, ja aloin kehrätä. Aina yhtä outoa ja mahtavaa kuulla, että joku tykkää omista jutuista. Mari tosin tituleeraa minua perusteluosiossa rouvaksi, mitä siis valitettavasti en ole, heh. (Missä kosinta? Missä kosinta, minä kysyn!)

Vaihtariksi kehaistakoon vähän Marin blogia: aikanaan eka lukemani ruokablogi, joten mulle suuri klassikko. Herkkuja, toteuttamiskelpoisia reseptejä. Ruoan lisäksi viittauksia elämän muihin tärkeimpiin asioihin: matkusteluun, kissoihin ja musiikkiin, joka tehtiin ennen vuotta 2005. Dig.