Oli Ikeasta mitä mieltä tahansa, Expedit-hyllyistä voi olla vain yhtä mieltä: ne pelastavat elämän. Voisin täyttää koko kotini Expediteillä. Nyt haaveilen, että sellainen tulisi tv-tasoksikin. Ja valkoisena, ehdottomasti valkoisena. Ja kirjat värijärjestykseen, ehdottomasti värijärjestykseen.
Vekkulan väkiluku kasvoi kahdella. Kaksi kollia lisää. Niitä on nyt neljä, minua yksi. Ei se mitään – pidän kuningattaren roolista.
Uudet asukit ovat matkanneet elämässä mukana 8 ja 1o vuotta. Tässä välissä ne asuivat viisi vuotta äidilläni, kun kiersin kerrostalokämppiä. Nyt asutaan maan tasalla ja avataan Vekkulan ovet: vaeltakaa vapaina, eläinlapsoseni.
Onhan tässä kääntöpuolikin: kirjoitan tätä terassilta, jossa istun villatakin sisässä odottamassa, koska Veli tulee kotiin koska Veli tulee kotiin koska Veli tulee kotiin. Miten se voi ekalla ulkoilukerralla osata takaisin? Pelottaa, jännittää. Päivystän tässä vaikka aamukuuteen. Onneksi on skumppapullo lämmikkeenä.
Tervetuloa silti taas kotiin, Miska ja Veli. Te olitte jo ennen Aleksia ja Suloa.
