Hengähdystauko
Kuten jo aiemmin tänään sanottu, arki on kodin järjestämistä, roudaamista ja purkamista. Sietämätöntä touhua lukuun ottamatta kirjojen sävytystä värijärjestykseen ja muuta somaa hifistelyä. Häsellyksen katkaisevat vain uteliaiden ystävien visiitit, jotka ovat parasta, koska jokainen haluaa kuulla sata kertaa oiteilläonihanakoti ja saada valinnalleen hyväksynnän.
Uteliaat ystävät olivat viime viikonloppuna joko sudennälkäisiä, huppelissa tai krapulassa. Kaikkia yhdisti halu testata lähikebabberia (siksikin, että jääkaappimme oli tyhjä ja lähellä ei tosiaan ole mitään muuta syöpöttelymestaa). Kahden vuorokauden sisällä keittiömme lihoi kahdeksan (8) pizzalaatikon ja yhden (1) kebab-styroxrasian verran. Kioskin turkkilaissuku mahtaa pitää meistä.
Veera tuli sunnuntaina, jolloin sain myös Sulon syliini 48 tunnin erossaolon jälkeen. Kokonainen oma viikonloppu, aivan huisaa! Veeran ja Sulon kanssa lorvittiin sunnuntaihelteessä Vekkulan etupihalla katoksen piparkakkureunan alla. Minä nypin pinseteillä säärikarvojani ja kuuntelin käsittämättömiä ihmissuhdeseikkailutarinoita, Sulo nautti sorasta ja kukkapenkin sabotoinnista. Pyhä joutilaisuus.
Ps. Huomioikaa taka-alalta, että löysin sittenkin täydelliset puutarhakalusteet! Antiikkiliikkeestää kotimaiset, kuluneet rautatuolit ja pöydän. Kaarta ja koukeroa, mutta maltillisesti. Turku tarvitsee aina pienen tuulahduksen Pariisia.
