Katusaarnaajat kotikaupungissa tänään!
Tänä iltana, tänä iltana, tänä iltanaaaaa, tralalaa! Nicky Wire ja minä – ööö – monenkohan vuoden tauon jälkeen? Manic Street Preachers on yksi ikisuosikeitani, mutta minulla ei ole mitään hajua siitä, kuinka monta kertaa olen nähnyt heidät. Ainakin Helsingin Jäähallissa joskus 90-luvun loppupuolella, Provinssissa joskus 90-luvun loppupuolella, Ruisrockissa 2000-luvun alkupuolella…
Voi, miten kiinnostavaa! Lopettaisitko?
No niin, lopetetaan. Lähimuisti olisi silti kiva asia. Kaukomuisti myös. Mietin äsken myös minuutin verran, olenko haastatellut Manicseja. En tietääkseni. Muistaakseni.
Noihansama! Tänään näen lempparini kotikaupunkini Hämeenlinnan keskustassa, kauniissa puistossa lempeän Vanajaveden äärellä. Uskomattoman omituista. (Lue lisää tästä tunteesta tän päivän Nytistä, jossa päivittelen, miten nuo ihanat voivat esiintyä mun koulun pihalla!) Toiveissa täydellinen nousuhumala keikalle. Yöksi äidin luo lapsuudenkotiin, saunakammariin, kapealle sängylle. On se jännä!