Tämä tekee minut iloiseksi

Se, kun lentokone nousee lentokorkeuteen eikä putoa tai räjähdä. Se, että lapseni ei pelkää lentämistä hysteerisesti, vaan suhtautuu siihen joka kerta suurella riemulla ja tekee matkustamosta henkilökohtaisen bileareenansa. Juomakärrykin kilisee jo käytävän toisessa päässä ja miniatyyriviiniputelit ovat miltei käden ulottuvilla. Silloin äitiäkin alkaa naurattaa.

lwnto1.jpglento2.jpglento3.jpg

Ps. Nämä tulee näköjään haettua lähimenneisyydestä – esimerkiksi viikon takaa.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Tapettisaagan päätösluku

Ensin oli unelma William Morrisin vanhanaikaisista puutarhailoitteluista, mutta sadan euron rullahinnat tuntuivat jotenkin liioitelluilta. Köpiksen Tivolissa julistin Tanska-huuruissa ja harlekiinisympatioissa, että sittenkin Ferm Livingin Harlekiinia. Sitten pärähdin hassuihin kukkoihin ja sitten tilasin näytepalan Birger Kaipiaisen keltaista Kiurujen yötä. Onneksi tilasin, sillä väri ei ollutkaan toivomani kirkkaankeltainen, vaan enemmänkin sinappi. Hieno tapetti, mutta väri minulla nou-nou.

Kaipiaisen kädenjälki jäi kutkuttamaan, varsinkin kun tajusin, että Kiurujen yön orvokit ovat ne, jotka kukkivat myös jumalaisissa Paratiisi-astioissa. Lisäksi ihastuin ideaan siitä, että seinäkuosi olisi kotimainen.

paratiisi.

Sitten tajusin selata Kaipiaisen muuta tapettituotantoa, eikä ainaista Kiurujen yötä. Löytyi vielä ihanampi, kahdessa lempivärissäni: Ken kiuruista kaunein, harmaata ja vaaleanpunaista. En rakasta mitään väriyhdistelmää niin kovasti. Kuvitus on jotenkin hassusti klassinen, kansallisromanttinen, eksoottinen ja naivistinen samaan aikaan. Totaalisen herkku. Kolme rullaa tilaukseen, avot & kiurujen kauneuskisat pystyyn!

ken_kiuruista.

Koti Sisustus