Vihreä

Kuvahaaste uhkaa unohtua! Minähän olen Suorittaja isolla ässällä. Tätäkään ei jätetä puolitiehen – saatika alkumetreille. Hampaat irvessä siis repäisen kuva-arkistostani otoksen, joka nyt on edes kaukaisesti vihreä.

Siinäpä oliivinvihreää, vai pistaasinvihreää, mitä vihreää tuo nyt on, seinää Kapteeninkadulta ja kaunis Sannani. Tuo Kapteeninkadun asunto oli joskus ystävien koti, nyt siellä asuu kuka lie. Nostalgiapala! Jos oikein muistan, tuo maali oli ylijäämää omasta Käpylän-yksiöstäni. Siellä oli yksi seinä vihreätä oliivia. Those were the days ja tsilleen.

Siis, vihreä! Ja onhan toi nainenkin tietääkseni puoluepoliittisesti vähän vihreä. Ja kasvimaakin sillä on. Vihreyden perikuva.

sabba.jpg

 

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

Neljä yötä Peipposeen

Heinäkuun ensimmäisenä toteutuu keski-ikäisin unelmamme: oma mökki. Tutulta, rakkaalta saarelta, klaanin mailta. Pesueemme piilopirtti, vain muutama askel mereen, plumps. (Tars varmaan opetella uimaan.)

Peiponniemessä sijaitseva mökkimme on nimeltään Peipponen. Se näyttää linnunpöntön ja alppimajan lehtolapselta. Se saa pian pintaansa maalia. Maalin värin valitsee omistaja.

Niin – emme me niin keski-ikäisiä tai huikentelevaisia ole, että olisimme ostaneet oman mökin. (Kolmen asunnon loukku on jopa minulle vähän too much.) Mutta kun omistaja on lähisukua, vuokrasuhteen voi perustellusti olettaa olevan ikuinen.

Juon loppuelämäni kesät aamukahvit tuolla partsilla. Päivystän loppuelämäni kesät tuolla laiturilla ja vilkuttelen veneilijöille. Meidät saa kärrätä täältä hautaan. Tämä on niin suuri ja onnellinen juttu, etten uskalla oikein sitä ajatellakaan.

peipponen.jpgpeipponen2.jpgpeipponen3.jpg

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli