Ra-kas-tan häitä! Palvon häitä! Häät ovat ihaninta, mitä maa päällään kantaa.

Sillä parasta maailmassahan ovat juhlat, ja mitkä juhlat olisivat paremmat kuin häät – rakkauden juhlat, joissa on hyvää ruokaa ja musiikkia. Joissa samppanja ja tunteet kuohuvat kilpaa. Joissa voi itkeä ystävien tai sukulaisten onnea ja salaa fiilistellä omaa suhdettaan. Tai jos on sinkku, pokata jonkun tupakkapaikalta, vaikkei polttaisi tupakkaa. Niin huippua!

Tätä pohjaa vasten on täysin katastrofaalista, että olen neljän päivän aikana saanut kutsun kaksiin häihin, tiettävästi vuoden ainoisiin – joista kummatkin osuvat loppukesän Italian-reissumme kanssa päällekkäin. Tässä kohtaa voisi käyttää klassikkolainia siitä, voiko vitutukseen kuolla.

Olenkin tämän illan laskeskellut, mitä maksaisi lentää Firenzestä yhden yön hääpiipahdukselle Suomeen. Tai ostaa kokonaan uudet lennot. Perua vuokratalon varaus. No, ehkä hiukan liikaa. Ja silti tuntuu, ettei mikään summa olisi liikaa siitä, että pääsisi paikalle. Nuo kaksi (tässä tapauksessa neljä) saavat toisensa vain kerran. Sniff.