Naama täynnä timantteja

Voi luoja. Onko näin kaunista meikkipurkkia ikinä valmistettu? Jos on, niin lupaan syödä koko Mschic Kide -mineraalimeikkivoiteeni – se voisi olla aika hyvääkin, sisältäähän se muun muassa vihreää ja valkoista teetä. Sekä tietysti aitoja timantteja.

kide.

Eilen meikkiguruni Bääbsin kautta kotiutettu meikkivoide on pakattu ihanaan, muotokieleltään askeettiseen ja puhuttelevaan puupurnukkaan. Rasia on niin itkettävän kaunis, että sitä tekisi mieli hiplata kellon ympäri.

Bääbs valisti, että paras lopputulos syntyy levittämällä tuote kabuki-siveltimellä. (Kabuki tarkoitti minulle tuohon hetkeen asti vain japanilaista tanssiteatterimuotoa tai sitä töykeillä tarjoilijoilla varustettua julkkissushiravintolaa.) Hyvä myyntinainen – ostin toki senkin.

kabuki.

Äsken kokeilin ensi kertaa ja toden totta – levittäminen oli superhelppoa ja nopeaa. Tähän asti meikkivoiteen kanssa läträäminen on tuntunut hirviöhommalta, johon jaksaa tarttua vain juhlia varten. Vauva nilkassa roikkuen on vaikea keskittyä johonkin helvetens häivyttämiseen. Toki tätäkin tuotetta tarvitsee häivyttää, mutta se on iisiä. Lopputulos on sen verran kevyt ja ilmava, että maskimaisuus on helppo välttää. Olen askelta virkeämmän näköinen ihmiszombie. Ne on nää timantit. Olen myyty.

Mschicin Kide-tuoteperheen slogan on ”Ecology is the new Luxury”, ja kukas tuohon lähtisi vastaan väittämään.

Kovin kevyin sydämin heitän roskiin lähes homehtuneen Maybelline Dream Mat Mousseni ja vannon uskollisuuttta Mschicille – joka on kaiken muun lisäksi kotimainen. Miten hienoa!

Kauneus Meikki Vastuullisuus

Suu täynnä sushia

Olen hulluna sushiin. Maistoin sitä ensimmäisen kerran ehkä vuosituhannen alussa, mutta rakkaussuhteemme syttyi kunnolla vasta viitisen vuotta sitten, kun työskentelin muutaman vuoden nimeltä mainitsemattomassa iltapäivälehdessä (vaihtoehtojahan on niin monia), joka sijaitsi Kämp Gallerian Zen Sushin läheisyydessä (jaa, no nyt ne vaihtoehdot rajautuivat entisestään).

sushipiirros.

Pomoni Ee ja työtoverini Jii (terkut!) olivat yhtä kovia sushifanaatikoita kuin minä, joten tie vei puoliltapäivin Zen Sushiin ainakin kerran viikossa – parhaimpina viikkoina kolmesti. Oisko ollut joku legendaarinen neljän sushituksen viikkokin? Kahdeksan kappaleen lounassetti oli maltillinen valinta, kymppisetti toi naamalle vielä autuaamman virneen.

Kun muutin Turkuun, kaupungin sushi-ravintoloiden surkea määrä oli ketutuslistan TOP 3:ssa (ykkösenä taisivat olla kahvila-aamiaiset ja brunssit). Oli kauppahallin Kado Sushi ja eksentrinen Yasukon keittiö, mutta Kado ei ollut auki iltaisin tai viikonloppuisin ja Yasukon sushit eivät ole niinkään vakuuttaneet – symppis emäntä sanoo itsekin keskittyvänsä mieluummin japanilaiseen kotiruokaan. Turun-vuosieni aikana kaupunkiin on ilmestynyt ainakin muutama uusi sushila, mutta ehdotonta suosikkia ei ole löytynyt. Sielu haikailee aina nostalgisen ja kotoisan Zen Sushin pöytiin kuulemaan, kun pomo Ee tai kollega Jii vaihtavat inarin tsunaan – ne höpsöt eivät tykänneet friteeratusta tofusta! (Ja Ee nosteli myös inkiväärit aina syömiskaverin lautaselle. Olin siitä hyvin kiitollinen. Tuli putsattua palettia oikein urakalla palojen välissä.)

Sushijaaritelma lähti siitä, että olin julistamassa sushin valloittaneen nyt koko Suomen! Kaikki kansanosat on läpäisty, sillä kotikaupunkiini Hämeenlinnaan on avattu sushi-ravintola. Nyt voimme vain rukoilla, että se pärjää ja pysyy pystyssä – en tiedä, onko minulla uskoa siihen.

Testasimme Hämeenlinnan Tiger Sushin viime viikolla. Kahden hengen tilauksemme kuului seuraavasti:

iso crispy tuna -makirulla

spicy salmon -inside-out -rulla

2 x 2 lohinigiriä

2 x 2 avokadonigiriä

sushi.jpg

Kun merileväarkin levyisistä rullista tuli kummastakin 8 palaa, annos oli kokonaisuudessaan siis 12 palluraa per naama, joka oli mainio, täyttävä määrä.

En ollenkaan tiedä, mitä sushipuritaani tuumisi Tiger Sushin tarjoiltavista. Mitä esimerkiksi miettisi Mondon mainio päätoimittaja Heikki Valkama, joka on suuri Japanin-tuntija sekä Umami – Japanilainen ruokakulttuuri -teoksen kirjoittaja (yhdessä Miika Pölkin kanssa)? Tiger Sushin spicy salmon -rulla sisälsi nimittäin lohen lisäksi chilimajoneesia, paahdettua sipulia ja wasabiherneitä. Onko tuo ihailtavaa innovatiivissuutta, täysin tyypillinen japanilainen täyte vai sushintapaista snägäriruokaa hämeenlinnalaisille? En maar tiedä, mutta hyvää oli! Minulle kelpaa merilevän sisässä ja soijaan dipattuna suunnilleen mikä tahansa.

Koti Ruoka ja juoma