Vuoden kamalin aika on käsillä. Verottaja tahtoo yritykseni tilinpäätöksen hyppysiinsä 4. huhtikuuta. Siihen on viikko. Puskin tätä aikataulua aktiivisesti pois mielestäni, kunnes törmäsin äsken kauppareissulla kirjanpitäjääni. (Sunnuntaiaamuna! Jumalan kosto! Kuka törmää kirjanpitäjäänsä sunnuntaiaamuna!)

(Ja olenko muuten kertonut, että minulla on maailmanhistorian komein kirjanpitäjä? Ja juuri niin tiukkis, kuin olla pitää. Tunnen itseni huonosti käyttäytyväksi tyttäreksi hänen vaikutuspiirissään.)

Nyt on hukassa miljoona triljoonaa kuittia, lipuketta ja lapuketta. Pitää tonkia sähköpostin Lähetetyt-kansio (ainoa paikka, johon säilön laskutukseni) ja jokaisen pussukan pohja, lipaston loota. Lopputulos on aina sama: huomaan heittäneeni kaiken olennaisen menemään. Saalis on kasa junalippuja ja tyyliin yksi Akateemisen kirjakaupan kuitti: ”Pekka Töpöhäntä -muistikirja 9,95€”. Kirjoitan sen kulmaan hartaasti ”Toimistotarvike” ja herätän kirjanpitäjässäni varmasti suurta huvittuneisuutta.

Olisi kiva hieman ryhdistäytyä. Täten lupaan julkisesti, että tänä vuonna hoidan kuittieni lajittelun ja laskujeni arkistoinnin huolella, tyylillä ja pieteetillä.

Minulla on jo hieno Hokusain hyökyaalto-muovitasku (miten surullisen ajankohtainenkin!), johon aion sulloa kuitteja. Se on hyvä alku, eikö vaan.

kuva: Weheartit (Omat kuittini eivät ole noin siisteissä pinoissa)