Otsakkeen huudahdus kirposi huuliltani, kun selailin Stockmannin kanta-asiakaslehdykkää, jonka sivulta virnuili Paavo Pesusieni – ilmankostuttimen muodossa.

Sulolla sattui juuri olemaan nuha, joten aloin muistella, miten meidän makkarissamme hurisi ja hörisi aina 80-luvulla ufon näköinen ilmankostutin, kun olimme flunssassa. (Entä teillä, muut 80-luvun lapset? Ainakin poikaystävä jakaa tällaisen muiston, ja on samaa ikäluokkaa kanssani.)

Sitten äiti sattui soittamaan, ja mainitsin hänelle tästä Stockmannin järjettömästä alennustuotteesta, Paavo Pesusieni -ilmankostuttimesta. (”Siis mikä pesusieni?!”) Pari päivää myöhemmin puhelin piippasi: ”Paavo Pesusieni ostettu. Tulee Sulon nimppareiksi.”

Loppu on historiaa. Nyt Paavo on astunut palvelukseen ja hönkii makuukamariimme kosteaa höyryä. Luettuani ilmankostuttimen terveellisyydestä Paavon pesti venyi Sulon lentsun ylikin. Hää on ahertanut limakalvojemme hyväksi jo viikon, pari. On myös ”todella” ”tyylikäs” sisustuselementti, not.

Paavo Pesusieni -seinäkalenterimme taas… Sitä en voi selitellä terveysvaikutuksilla, vaan avopuolison sairaalloisella PP-fanituksella.

Ps. Ajattelin, että postaus keltaisesta muovituotteesta palauttaisi sekä minut että lukijakunnan maanpinnalle timanttihuuruista.