Jalkapohjiin sattuu. Tänään tehtiin pitkä ja tiivis päivä työtä. Wörk-wörketi-wörk.
Lisäksi kylvin hotellihuoneen ammeessa tänään 8 kuukautta täyttävän poikani kanssa. Läiskyteltiin, kikateltiin ja pussailtiin.
Nyt juon eilisestä asti dekantoitunutta (onko se se sana, en jaksa tarkistaa) punkkua hammasmukista (hotelliklassikko!) ja odotan Kaisua. Nokka kohti illallista. Tän leidin kanssa on ihana tehdä töitä.
Täällä ollaan. Riika, Riga.
Rapistelen latvialaista sipsipussia tupakanhajuisessa hotellihuoneessa ja odotan räjähtävin tissein perhettäni maahan. Kuinka osuvaa, että luin koneessa jonkun Alzheimer-tutkijan henkilöhaastista, jossa nostolauseena komeili sivun yläreunassa Perhe kulkee mukana työmatkoille. Minun ei tarvitse siis tuntea syyllisyyttä riippuvuudestani – on meitä muitakin. En vieläkään tiedä, miten yöllinen villasukkatassuttelu huoneiden välillä suoritetaan. Klo 05 pitää olla imetyshommissa, mutta siihen asti saan ehkä nukkua omassa huoneessa, ehkä. Jos vaan itse pystyn.
Sitä ennen aion vaahtokylpeä vauvani kanssa sekä juoda pullon punkkua puokkiin Kaisun kanssa – jos jompi kumpi meistä hallitsee viinipullon korkin survomisen jalon taidon. Mitään avaajaahan ei ole.
