Vihaan kliseitä ja kuluneita fraaseja, koska sen lisäksi, että ne ovat tylsiä ja mielikuvituksettomia, ne eivät useinkaan edes pidä paikkansa. Tiedättehän vaikka sen jutun, että jos lapsiperheen kodissa on liian hiljaista, lapset ovat pahanteossa. Jos meillä on ”liian” hiljaista (jos sellaista tilaa nyt voi ollakaan), Sulo istuu useimmiten potalla haaveilemassa, lukee kirjaa tai katselee telkkarihuoneen ikkunalaudalla, miten roska-auto peruuttaa talon sisäpihalle. Lieneekö tuon lapsen järjenjuoksussa jotakin vikaa, mutta hän ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään tihutöitä keksivää sorttia.

Niin siis yleensä. Eikä tämäkään ole tihutyö (mahtisana – mitä se edes tarkoittaa?). Tämä on ihan muunlainen työ. Taideteos. Ylpeä isoäiti nonna pyysi tietää tilataideihmeen nimen. Sulo vastasi mukisematta: Ankeriasvesi. Miten viitsitte edes kysyä. Ja ihan selkeetähän se on!
 

Kun taiteilu oli jo näin pitkällä, sitä oli turha pysäyttää. Ja kun sohvapöytäkin on vain kirpparin takahuoneesta löydetty parin euron kapistus, se on nyt pysyvästi ylennetty avoimeksi artsualustaksi: Ankeriasvesi sai tänäänkin lisää asukkeja. Tartte mihinkään kuuttilavosiin säästellä pennosiaan. Sulo hoitaa.