Häälahja
Kyllä, olen kihloissa, eikä yksikään tämän blogin lukija tule unohtamaan tätä faktaa, vaikka niin toivoisikin. Elämänasenteeni on se, että jos arkeen saa säihkettä jostakin, tilaisuus tulee hyödyntää. Varsinkin, jos kyse on lemmensäihkeestä. (Työ- ja harrastesäihkeet ovat myös tosi jees.) Niinpä olen viimeisen kuukauden juonut lukuisia kihlajaiskahveja, syönyt kihlajaisbrunsseja ja skoolannut kihlajaisskumppia (parit ihka oikeat -samppanjatkin). Minusta kuoriutuu eittämättä kuukausien saatossa ehta bridezilla, mutta vielä ei ole aika tohottaa, natsittaa ja stressata, vaan haaveilla ja fiilistellä naimakauppoihin liittyviä hienouksia. Huokailla seesteisesti, että jospa.
Tässä tulee ensimmäinen jospa. Jospa mekin saisimme niin kauniin häälahjan kuin Riikka ja Jussi. Tätä nyyhkityttävän kaunista teosta ihailen joka visiitilläni pariskunnan makuuhuoneen seinällä. Oi jospa.
