Pehmoiset suosikit
Olen muuttanut. Uusi osoitteeni on: Arelalizzan huivi. Kashmirkatu 100. Juu, tämän unelman sisältä en lipsahda enää koskaan ulos viluiseen, kovaan maailmaan.
Vietin taannoin humalluttavan (sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti) viikonlopun Tampereella. Majoituimme ystävien tyhjässä kämpässä Kalevassa (vai Tammelassa?), eikä kukaan varoittanut minua Arelalizzan jumalaisen kauniin kivijalkamyymälän sijainnista. Siinähän se pönötti, koko ajan suhaamallamme reitillä! K-Marketin muovikassi kourassa talsin sisään ja kiskaisin hyllystä ikiajat himoitsemani, täydellisen harmaan jättihuivin. Myyjä varmaan luuli, että melko kalliita impulssiostoksia tuo hullu nainen tekee — mutta olin siis kuolannut kyseistä tuotetta jo vähintään vuoden. Nyt se on omani. Mikä rakkaustarina.
Ja sitten tuo pipo! Äitini neulontasormet syyhyävät jatkuvalla syötöllä, mutta maman ideat ovat lopussa. ”Eti mulle joku kiva neuleblogi! Linkkaa joku malli! Mä teen! Mä teen!” se jankuttaa alvariinsa. Tokkiinsa piti linkata Evitan hoiviin muuttaneen Muita ihania -ihanuuden suuntaan ja tilata pipo.
Ensin tuli liian pieni, joka meni Sulolle. Seuraavalla viikolla tuli sopiva, ja nyt ollaan jälkikasvun kanssa nolosti sointuviksi stailatut. Avot.
Ps. Kuka tunnistaa oksettavanroosat verhot? Kyllä, VR:n vanhan pikajunan somistustahan ne. Matkasin pehmosuosikit yllä Helsinkiin hurvittelemaan – ja luonnollisesti unohdin kummatkin majapaikkaani. Mutta se on jo eri tarina.
