Järkytyn yhä aidosti joka aamu, kun katson peiliin. Kenen toi kuontalo on ja mistä se tuli? Polkkatukkaisen identiteetti istuu tiukassa. Tämä hervoton harjas on jotenkin ihan alien juttu. Tunnen itseni vuoropäivinä Kauniiden ja rohkeiden hahmoksi (uuh, mikä pehko!) ja halvan peruukin dyykanneeksi transvestiitiksi (eih, mikä pehko!). Normaalilta ei tunnu koskaan. Ehkä vielä jonain vuonna.

Tällä kuvalla voisin myös samalla osallistua mainion Veeran aikapäiviä lanseeraamaan Alaston totuus -haasteeseen. Eli tässä minä meikittömänä ja photoshoppaamattomana. Laura lovesin aktiivilukijat (kyllä, heitäkin on, vaikka saatankin tarkoittaa äitiäni) tosin tietävät, että antoisampaa olisi haastaa minut esittelemään Vähemmän alaston totuus. Meikkaan tätä nykyä ehkä kerran tai kaksi viikossa (hätäinen ripsivärisutaisu) enkä ole koskaan photoshopannut yhtäkään kuvaani sekunninkaan vertaa — en osaisi, vaikka haluaisin. Mutta tärkeä haaste silti! Todellinen on kaunista.