Ensimmäinen kvartaali

Se tapahtui jo miltei kuukausi sitten: vauvavuoden ensimmäiset kolme kuukautta oli lusittu. (Olin vähällä kirjoittaa, että lusittu kunnialla, mutta tästä nyt on kunniat aika kaukana.) Oli lievä pettymys huomata, että taivas ei sinä päivänä auennutkaan. Tutkiskelin Neitsyt Marian lailla sydäntäni ja hahmotin, mistä oli kyse: koliikkivauvan kanssa kolme kuukautta on äkillinen helpotus, koska rääkymistä on kestänyt viikkotolkulla, mutta astetta rauhallisemman pirpanan kanssa alkukin on ollut suhteellisesti helpompi, joten muutos ei ole kovin dramaattinen. Mutta on se tälläkin kertaa fakta: päivä päivältä ihmismäisempi vauva on päivä päivältä ihanampi.

dsc_3400.jpg

Nyt alan jo tottua siihen, että meitä on neljä. Tuollainen jättisilmäinen pörriäinenkin. Uljaksen (tähän taivutusmuotoon olen nyt päätynyt) persoonallisuus on minulle vielä mysteeri. Minusta kaikki vauvat ovat temperamenttisia, mutta valtaosin iloisia pulputtajia. Minä en onneksi osaisi edes kuvitella vauvaa, joka osaisi nukkua yli parin tunnin pätkiä, koska ei ole sellaisesta kokemusta. Heräileviä, huutavia hymynaamoja – niitä ne kaikki minulle ovat. Katsellaan sitten toisen kvartaalin jälkeen, millaisia lisäominaisuuksia beibsteristä on löytynyt.

dsc_3442.jpg

Kaiken kaikkiaan vauvavuosi numero kaksi tuntuu kepeämmältä ja helpommin sulatettavalta, mutta ei kyllä yhtään nopeammin etenevänä. En voi ymmärtää, että on kulunut vasta alle neljä kuukautta. Minäkö muka olin raskaana neljä kuukautta sitten? Siitähän on vähintään vuosi. En muista koko raskausajasta mitään — synnytyksestäkään.

 

Tämän kaiken kunniaksi alkoi perheemme versio kuuden vuoden kuuliaisuudesta eli viiden viikon vinkeys. Aleksi jäi siis vanhempainvapaalle ja minä kirjoittelen kotosohvalta käsin minkä ehdin — en missään nimessä kokonaisia työpäiviä, mutta kuitenkin. Tällaisten mahdollisuuksien vuoksi suosittelen perheytymistä vain ja ainoastaan freelancereille, työttömille ja opiskelijoille. Kahden vanhemman simultaanikotoilu = täysipainoista perhe-elämää, jossa arjen kiemurat aukeavat täysillä kummallekin ja vauvakin ehtii perehtyä kumpaankin vanhempaan alkumetreiltä saakka.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli

Pako paratiisisaarelle

Paratiisisaari-termillä viitataan yleensä johonkin turkoosivetiseen plänttiin Karibialla. Ou nou. Planeettamme todellinen paratiisisaari on Ahvenanmaa. Näin maar on.

Ahvenanmaan retki päätti loputtoman pitkältä tuntuneen tammikuun. Sain annoksen happea jota taannoisessa merkinnässä haikailin (muutaman lukijan kauhistukseksi). En irtiottoa pätkänukkumisesta tai kiemurassa imettämisestä, mutta loskaisen liukkaasta Turku-arjesta. Aleksi oli lomalla eli paikalla oli aamusta iltaan yksi käsipari enemmän kanniskelemassa ja leikittämässä. Hallelujaa.

Niinpä vietin kaksi vuorokautta autiossa lomakylässä katsellen ulapalle ja kuunnellen huumaavia tyrskyjä. Peuhaten loputtomassa tyynykasassa. Taivastellen, miten kauniit lapset näin keskinkertaisen näköinen ihminen on voinut pullauttaa sisältään. Kokaten Safkaa-herkkuja (niistä lisää tuonnempana). Saunoen. Juoden aamiaisen kera lirauksen laivalta roudattua samppanjaa.

dsc_3621.jpgdsc_3515.jpgdsc_3481.jpgdsc_3649.jpgdsc_3506.jpgdsc_3552.jpg

 

Ja herkän idyllin rikkoakseni, koska eihän tällaista nyt kestä saatana kukaan: katsellen laatusarjoja kuten Tori & Dean. No sori! Tori ja Dean nyt vaan on ihania, okei!?

dsc_3636.jpg

Että KIITOS AHVENANMAA 29.1.-1.2.2013. Hupparitilausta menemään.

 

Koska jokainen järkevä ihminen haluaa tämän merkinnän tuloksena tämän maanpäällisen taivaan majoitusliikkeen koordinaatit, vastaan kysymykseen jo nyt. En kerro. Sen sijaan pyydän hankkimaan tänä keväänä hyppysiinne Mondon, jossa kartoitamme Kaisun kanssa Ahvenanmaan helmet ja mansikkapaikat. Työmatkaltahan tämäkin unelma nimittäin löytyi. Hassua kyllä, satuimme majoittumaan tuolloin Kaisun kanssa tässä ihan samassa möksässä. (Kaisu tosin sanoi, ettei tätä asumusta voi kutsua mökiksi, mutta on se eräänlainen mökki… mökkien Chanel.) Ehdin toki jo buukata meille kesäretkenkin tänne — saa nähdä, minkä möksän arpaonni silloin meille suo.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Matkat