Pöperöä paketissa

Parhaat lahjat liittyvät aina ruokaan (ellei kyseessä ole setillinen Marimekon raidallisia trikoopetivaatteita — ne ovat tosin niin jumalaisia, että voisi ne miltei syödäkin). Hihkun aina riemusta, kun joulupaketeista paljastuu jotain puputettavaa — oli se sitten suklaata (kaikki käy — markettikonvehtirasioista luksuspraliineihin, jouluna ei ole niin väliä!), viiniä tai jotakin originellimpaa. Myös ravintolalahjakortit ja keittokirjat ovat lahjain aatelia (tänä vuonna sain Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjan, joka vaikuttaa jumalaiselta, pizzaa jo testattu).

Ja parasta on tietysti, kun ystävä on omin pikku kätösin veivannut ruokalahjan. Tänä vuonna sain Liisalta viikunahilloketta (resepti löytyy muuten Liisan ihanalta palstalta) ja Terhiltä kaksi pikkupurnukallista spesiaalisuoloja. Suolojen resepti sopii vohkia etiketeistä: toisessa on merisuolaa, chipotle-chiliä ja sokeria, toisessa suolaa & raastettua appelsiinin + sitruunan kuorta. Kumpaakin voisin syödä lusikalla, ripottelen kaiken päälle. Hello, turvotus.

dsc_3360.jpg

dsc_3359.jpg

Kiitos kaunis. Nam.

suhteet ystavat-ja-perhe mieli ruoka-ja-juoma

Väliaikatiedotus

Täällä mä oon! Näetkö, kun vilkutan?

Elämä tulee bloggailun tielle! Toivottavasti edellinen lause ei kuulosta siltä, että minulla on hirvittävästi hienoja menoja ja tärkeää, jännittävää tekemistä. Koska ei minulla ole.

Tai no, onhan se tärkeää pitää pieniä ihmispentuja hengissä ja pestä kakkaisia peppuja. Ja onneksi kaikkeam muutakin: harjoitella täydellisen espresson keittämistä ja puida perhe-elämän kiekuroita samppanjabaarissa ja viipottaa ympäri Helsinkiä minuuttiaikataululla näkemässä rakkaita. Nukkua, imettää, nukkua, imettää, leikkiä, pukea haalareita, nukuttaa, nukkua, imettää. Kirjoittaa iltaisin työjuttuja.

Vuosikin vaihtui. Koko syksyn suunnittelin 10th anniversary -muistelomerkintää syyslukukaudestani Atlantassa, ja perusteellista synnytyskertomusta, ja jonkinlaista vuosikatsausta, ja ties mitä. Kyllä ne kaikki vielä tulevat.

Palaan pian!

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan