Olen ollut viimeisen kuukauden aikana kolmesti reissussa eli yli puolet kuukaudesta poissa. Matkalaukku on lötköttänyt kita avoinna lattialla, repusta tursuillut proteiinipatukoita, karttoja, käyntikortteja ja muistiinpanopapereita. Matkojen ja reippaan työlastin lisäksi olen koettanut sulatella sitä, että häihin on enää kolme kuukautta ja risat. (Jep — wtf.)

Joku viisaampi voisi siis kertoa, miksi ajattelin, että tähän väliin sopisi hyvin keittiöremontti. Niinku taloudellisesti ja aikataulullisesti. Mutta niin siinä taas kävi: oli joku puiseva ilta enkä jaksanut nettishopata lapsilleni ylihinnoiteltuja merkkivaatteita. Tokaisin Aleksille, että tehdään nyt se keittiöremppa. Ikeassa työskentelevä visionäärituttu oli kieltämättä vinkannut, että keittiöviikot olivat alkamassa. Ja toki olin leikitellyt ajatuksella keittiöremontista jo muutostamme saakka. Edellisten asukkaiden jäljiltä keittiömme oli.. No, ei mitenkään absoluuttisen kamala, mutta ei meidän tyylisemme. Liian maalaisromanttinen. Ja tammitasot. Ja tumma lattia. Ideaa lykättiin kuitenkin koko ajan eteenpäin. Sitten kun on aikaa. Sitten kun on rahaa.

Nyt ei ollut aikaa. Eikä rahaakaan. Klikkailin illalla Osuuspankin verkkosivuilla laskurilla, että voisin lyhentää remppalainaa 200€ kuussa. Sillä summalla masiina antoi 9700€:n täsmäluoton. Maksukelpoisuutenne tarkistetaan. Selvä. Odotellaan. Kaksi sekuntia. Plim. Raha oli tililläni. Varmasti perusteellinen kartoitus… Mutta siinä ne raamit olivat. Luvassa oli siis laadukasta MDF-levyä ja eksklusiivisia Ikea-innovaatioita. So not. (Nyt joku tulee kertomaan, että tuolla rahalla olisit saanut myös sokean bangladeshilaisnunnan virkkaamat työtasot — niin varmaan, mutta nyt kävi näin.)

Alusta asti oli selvää, että minä ja Aleksi emme tee mitään itse, koska meillä on lyömätön taito muuttaa anti-Midas-tyyliin kaikki koskemamme paskaksi. Epämääräinen Facebook-tsätti kaverin kanssa, jonka veli tekee remonttihommia työkseen. Kuulosti hyvältä. Soitto. ”Voin aloittaa ihan koska vaan.” ”No, jos vaikka.. Öö.. No, ensi viikolla me lähdettäisiin Tukholmaan.” Äkkiä Ikeaan. Holtittoman pitkä palaveri. Kaikki uudet kodinkoneet (”no vaikka toi ja toi”, ”öö joo se siltaominaisuus kuulostaa liesitasossa kivalta, joo laita se” – mikä helvetin siltaominaisuus -, ”öö no vaikka tollanen kaapin sisään piilotettu liesituuletin ehkä öö en mä tiä”), valkoista valkoista valkoista. 

Palaveri remppamiehen kanssa, joka ryhtyi kunnianhimoiseksi. ”No siis samallahan vois suoristaa tän vinouden ja laittaa koko lattian uusiks..” Ensin virkoin varmasti, että: ”Ei, ei, liian työläältä kuulostaa.” Viisi sekuntia. ”Tai siis joo vaihda vaan koko lattia. Haluaisin valkoisen lautalattian.” Remppamies: ”Täytyy sanoa, että se valkoinen lattia on keittiössä aivan käsittämättömän epäkäytännöllinen, siinä näkyy aivan kaikki, koko ajan pitää siivota..” Minä: ”Niin, no, me ei tykätä ollenkaan siivota.. Hyvä on, okei ei..”

Homma lyötiin silti lukkoon. Ja ensimmäisenä päivänä remppamies ilmestyi kuin ilmestyikin valkoisen maalisangon kanssa meille. ”Sähän halusit sen valkoisen lattian…” Nyt se tulee! Epäkäytännöllinen tai ei, en ole koskaan ollut järki-ihminen. Ihan sama! Pian tämä ihanalta tuoksuva puu saa pintaansa valkeaa.

Laiskuuteen ja järjettömyyteen liittyen: väitin kivenkovaan, ettemme tarvitse remontin ajaksi keittolevyä tai muita varavekottimia. Vasta tänään tajusin käytännössä, mitä se merkitsee. Salaatti+proteiini -ruokavaliollani tätä. Ai että kun on herkullista. No, enää viikon verran..

Keittiöstä tulee hieno. Ja vaikka se onkin Ikea-keittiö, ei siitä aivan arvattava tule. Siitä kiitos fantastiselle suunnittelijaystävälleni Jenni Jokiniemelle, joka teidän kaikkien tulisi palkata suunnittelemaan kotinne, konttorinne ja luultavasti koko elämänne. Jenni on keksinyt tulevaan kyökkiin (en voi uskoa, että käytin tuota maailman raivostuttavinta sanaa tässä ”etsi synonyymi” -pakkomielteessäni) ainakin kaksi ihanaa detaljia. Siis detskua.

Ei, tuon sanan myötä hävettää liikaa. Poistun rouskuttamaan kuivaa porkkanaa. Mutta remppapäiväkirja palaa ruutuun lähiviikkoina. Tai siis -päivinä.