Liisa teki sen taas: loihti jotain ihanaa. Eli päällysti äitiyspakkauksen karsean beigen makuupussin tällä somalla kankaalla, jolla on tarinakin: se on Aleksin lapsuudesta, äitinsä jemmaama. Mehän kaikki tiedämme ne kankaat, joita hamstraa ja kuvittelee tekevänsä niistä joskus jotakin? No, Aleksin äiti ei koskaan tehnyt. Mutta Liisa teki! 32 vuotta vanha kangas ja ihanat, kirkkaat värit.

Vou. Kyllä tuonne kelpaa jonkun pirpanan tunkea. Sitten joskus. (Tiiän: joku luuli että viikon palstahiljaisuus tarkoitti vauvaa. No ei suinkaan tarkoittanut. Laiskuutta ainoastaan.)

Makuupussi oli perua Sulon äitiyspakkauksesta. Tällä kertaa en ottanut vastaan niitä rumia ryysyjä ja hiusharjaa ja kondomeita. (Siellä on liukastevoidetta myös. Tänks, Kela. Kunnon ensimmäisen maailman hyysäystä. Ovathan limakalvoasiat kunnossa ja seksi mielekästä? Love it.)

Hyvinvointivaltio on ihmeellinen asia: jos kieltäytyy äitiyspakkauksesta, Kela ropsauttaa väen vängällä tilille 140 euroa verovapaata rahaa. Shoppaile ite. Ja niin tein: nyt on imetysgarderobin runko kunnossa. Se tarkoittaa miljoonaa trikoista imetystoppia, joiden päälle puetaan toinen toistaan hienompia neuletakkeja vuoden ajan. Koska ne itse topit ovat yllätyksettömiä ja kamalia. (Valtaosa niistä hienoista neuletakeista tosin puuttuu vielä. Net-a-Porterin jouluale, luotan sinuun.)