Tunteeko kukaan muu olonsa petetyksi? Huomaan yhä odottavani kesän pakollista helleaaltoa. Niitä paria trooppista viikkoa. Huhuu. Haloo. Anybody home?

Varsinaisen kesän jälkeen tarrauduin intiaanikesän ideaan. Kun nyt katson kalenteriani ja hahmotan, että on lokakuu, joudun myöntämään itselleni, että kesää tai intiaanikesää ei ole tulossa.

Kova katkeruus. Tekisi mieli valittaa johonkin instanssiin, mutta sellaista ei taida olla. Olisipa edes uskossa, niin voisi Jumalaa sättiä. Agnostikkona kiroan kaikki mahdolliset jumaluudet. Törkeä temppu. Jotain olennaista jäi kokematta.

Tajusin tämän, kun oltiin viettämässä yhtä vuoden haikeimmista viikonlopuista: mökkisesongin päätöstä. Sitä kantarelleintuoksuista paripäiväistä, jonka aikana yöllä on jo säkkipimeää ja pesään pitää tuikata puita, jottei nukkumaparvelle jäädy. Katselin Suloa kiipeämässä kallioilla haalarissa. Meri oli harmaa.

Sanoin Aleksille, että minulla ei jäänyt tältä kesältä yhtäkään helteistä mökkimuistoa, vaikka olimme Peipposessamme miltei joka viikonloppu. En muista sellaista, että astuu terassille ja meinaa sulaa saman tien. En sellaista, että uittaa varpaitaan merivedessä aivan hurjassa porotuksessa. Muistan toki lämpimiä päiviä, mutta en kuumaa kesää.

Onneksi ihan kohta alkaa kesä 2013. Se olkoon kaikkien aikojen hellekesä. Eiks.

Siihen asti: hyvää talviunta, rakas mökki.