Pakkaspäivän pelastus

Etsin täydellistä talvihuivia kauan. Äitini huutaisi tässä kohtaa ”Muttasullahanonmiljoonahuivia!” Kyllä, huiveja on karsea määrä, mutta ne ovat kaikki johonkin muuhun tarkoitukseen kuin miinus kolmeenkymmeneen asteeseen.

Valtaosa on villikuosisia tekokuituihmeitä kirpparilta. Sitten on palestiinahuivi ohutta puuvillaa. Reikäinen villaneuloshuivi (pakkasella reiät ovat fiasko!). American Apparellllin rinkulahuivissa on monenmonta trikookerrosta, mutta ne ovat silti trikoota ja roikkuvat jossain alhaalla, liian kaukana jäätyvästä kurkustani.

Unelmieni pakkashuivi vilkkui mielessäni ruudullisena. Kerran luulin jo löytäneeni sen, kun tuttavani Liisa kaupitteli ystäväkirppiksellä omaansa. Taisin saada sen ilmaiseksi. Mutta se oli liian lyhyt, ja se pisteli kuin kasa kaktuksia. Niin lähellä, niin kaukana.

Mutta viikko sitten se täydellinen yksilö löytyi, vuosien etsinnän jälkeen! Nyt olen kulkenut monta päivää onnellisna kuin pieni porsas. Ruutuja! Mutta ei kliiniseen Burberry-henkeen! 75% villaa ja 25% angoraa! Angoraa! Aah! Raikas, mutta ajaton väripaletti!

In your face, sydäntalvi. Minulla on lämmin!