Pako paratiisisaarelle

Paratiisisaari-termillä viitataan yleensä johonkin turkoosivetiseen plänttiin Karibialla. Ou nou. Planeettamme todellinen paratiisisaari on Ahvenanmaa. Näin maar on.

Ahvenanmaan retki päätti loputtoman pitkältä tuntuneen tammikuun. Sain annoksen happea jota taannoisessa merkinnässä haikailin (muutaman lukijan kauhistukseksi). En irtiottoa pätkänukkumisesta tai kiemurassa imettämisestä, mutta loskaisen liukkaasta Turku-arjesta. Aleksi oli lomalla eli paikalla oli aamusta iltaan yksi käsipari enemmän kanniskelemassa ja leikittämässä. Hallelujaa.

Niinpä vietin kaksi vuorokautta autiossa lomakylässä katsellen ulapalle ja kuunnellen huumaavia tyrskyjä. Peuhaten loputtomassa tyynykasassa. Taivastellen, miten kauniit lapset näin keskinkertaisen näköinen ihminen on voinut pullauttaa sisältään. Kokaten Safkaa-herkkuja (niistä lisää tuonnempana). Saunoen. Juoden aamiaisen kera lirauksen laivalta roudattua samppanjaa.

Ja herkän idyllin rikkoakseni, koska eihän tällaista nyt kestä saatana kukaan: katsellen laatusarjoja kuten Tori & Dean. No sori! Tori ja Dean nyt vaan on ihania, okei!?

Että KIITOS AHVENANMAA 29.1.-1.2.2013. Hupparitilausta menemään.

Koska jokainen järkevä ihminen haluaa tämän merkinnän tuloksena tämän maanpäällisen taivaan majoitusliikkeen koordinaatit, vastaan kysymykseen jo nyt. En kerro. Sen sijaan pyydän hankkimaan tänä keväänä hyppysiinne Mondon, jossa kartoitamme Kaisun kanssa Ahvenanmaan helmet ja mansikkapaikat. Työmatkaltahan tämäkin unelma nimittäin löytyi. Hassua kyllä, satuimme majoittumaan tuolloin Kaisun kanssa tässä ihan samassa möksässä. (Kaisu tosin sanoi, ettei tätä asumusta voi kutsua mökiksi, mutta on se eräänlainen mökki… mökkien Chanel.) Ehdin toki jo buukata meille kesäretkenkin tänne — saa nähdä, minkä möksän arpaonni silloin meille suo.