Poika on tullut kotiiiiin!

Ensilumen sataessa synnytin torstaina keskipäivällä pienen pojan.

Nyt ollaan kotona hormonihuuruissa. Ajatukset siis sahaavat akselilla tää on parasta, onnenitku nyyh – apua helvetti en selviä edes päivää apua apua. 

Sairaalassa oli taas kamalaa ja imetyksen alku on tälläkin kertaa haastavaa ja tuottaa paineita. Vauvan itku ei sentään enää aiheuta valtavaa paniikkia, vain turhautuneisuutta. Se on aika valtava plussa verrattuna edelliskertaan, jolloin roikun jossain psykoosin rajamailla viikko- ellen kuukausitolkulla.

Kyllä tämä tästä. Poika on söpö kuin miniatyyrikorvapuusti. Rakashtan.

PS. Huomioikaa MASKULIINISEN SINISEN KIRJO!

PPS. Tulossa toki myös yksityiskohtainen synnytyskertomus!