Puhtaat pulmuset

Olen toivoton tohelo, mitä kodinhoitoon tulee. Se ei välttämättä ole se suurin ongelma, sillä ei kaikki siivous vaadi palkitun matemaatikon älyllistä kapasiteettia. Se vaatii viitseliäisyyttä ja tarmoa – kumpaakaan minulla ei ole rahtustakaan. Tai siis viinipullon tyhjennykseen on, mutta siivoamiseen ei.

Ei, vaikka puhdas ja puunattu koti on ihana juttu! Ei, vaikka päivittäinen kaaos saa hermot tutisemaan tuskasta ja minut ärisemään kanssaeläjilleni, vaikka syy sekasotkuun on ihan yhtä paljon itsessäni.

Jos joskus innostun siivoamaan, se tarkoittaa jonkin lipaston laatikon ääreen jumittumista kuudeksi tunniksi. Luen Susannen kirjeet vuodelta 1995, ihastelen kiiltokuvakokoelmaa, lajittelen vanhoja valokuvia, mietin kannattaako säästää ekstensiivinen kokoelma Hello Kitty -postikortteja… Ympärilläni voi vilistä torakoita, mutta ainakin Ruisrockin pressipassit vuosilta 2001-2006 ovat ojennuksessa siellä laatikon uumenissa!

Yritän petrata. Inspiroin itseäni juuri nyt kauniilla pesuaineputeleilla ja niiden nuuhkimisella: kieltämättä tiskaaminen on kivampaa Mummi & minä -mönjän kanssa – tuoksuna polkkakarkki. Ekoaspektikin on kunnossa. Kelpaa hipillekin.

Ja ken ei tahtoisi pestä silkkivillakerrastooaan Maison Bellen silkkivilla-ihmeaineella – tuoksuna jasmiini ja kaneli? Tämänkin hippi kelpuuttaa. Nyt lotrataaaaan!

Ps. Maison Bellen kaikki tuotteet ovat muuten just nyt -15% alennuksessa Turun Humalistonkadun Luomuidyllissä, joka on muutenkin mukava kauppa (mahdollisimman epäidyllisestä, varsin ankeasta liiketilasta huolimatta).