Riika taipuu kuten siika

Täällä ollaan. Riika, Riga.

Rapistelen latvialaista sipsipussia tupakanhajuisessa hotellihuoneessa ja odotan räjähtävin tissein perhettäni maahan. Kuinka osuvaa, että luin koneessa jonkun Alzheimer-tutkijan henkilöhaastista, jossa nostolauseena komeili sivun yläreunassa Perhe kulkee mukana työmatkoille. Minun ei tarvitse siis tuntea syyllisyyttä riippuvuudestani – on meitä muitakin. En vieläkään tiedä, miten yöllinen villasukkatassuttelu huoneiden välillä suoritetaan. Klo 05 pitää olla imetyshommissa, mutta siihen asti saan ehkä nukkua omassa huoneessa, ehkä. Jos vaan itse pystyn.

Sitä ennen aion vaahtokylpeä vauvani kanssa sekä juoda pullon punkkua puokkiin Kaisun kanssa – jos jompi kumpi meistä hallitsee viinipullon korkin survomisen jalon taidon. Mitään avaajaahan ei ole.