Saariston syyssunnuntai

Sallikaa vielä yksi mökkimuisto viikon takaa. Täydellisen pysähtynyt sunnuntai.

Sieniä, lohikeittoa, keskittyneitä leikkejä 80-lukulaisilla navettalöytöleluilla, pitsiverhojen reikäsistä siivilöityvä syysaurinko ikivanhan Singerin kyljessä.

Ja siinä sitä ajattelee, että ihan perussunnuntai plaa, mitä tekis, pitääks illalla käydä ruokakaupassa, mitä sieltä ostais, kirjoittaisko Avun juonipaljastukset tänään vai huomenna, hitto kun kännykän laturi unohtui kotiin, ai saatana tää vauva myllertää, osaan kaikki nää naistenlehdet täällä ulkoa…

Vasta mantereen melussa tajuaa, että olisin voinut heittäytyä äskeisen hetken zeniläisyyteen ja ammentaa siitä niin paljon enemmän.

Vaan semmosta on ihmiselo, maar.