Sitruunaperunat

En voisi koskaan ryhtyä karppaajaksi. Hiilarit ovat suunnilleen parasta, mitä jumalat ovat tälle planeetalle sirotelleet. (Meinasin sanoa, että sipsien jälkeen, mutta hupsista, nekin ovat silkkaa hiilaria.)

Ei puhuta nyt pastasta (jota palvon, tietysti), vaan perunasta, jota palvon myöskin. (Riisillä sen sijaan voisin viskoa vesilintuja. Ihan turhaa.) Uudet perunat ovat parasta, mitä ihminen voi sisäänsä mättää – sopiva keittomäärä onkin noin kilo per naama – mutta niiden sesonkiin on vielä muutama hassu viikko. Vanhoja perunoita koko vuoden rapsutelleena ja kuorineena tahtoisi keksiä jotain uutta pottulisuketta, eikö niin.. Päätä etsintäsi, resepti tulee tässä!

 

 

Sitruunaperunat

1 kg perunoita

1 luomusitruuna

reilusti tuoretta pinaattia tai pussillinen pakastettua

150 g voita

sormisuolaa 

Keitä perunat. Muussaa kypsiä hieman lusikalla. Lisää pilputtu pinaatti, sitruunan raastettu kuori ja loraus sitruunamehua sekä hemmetillinen köntsä voita (alkuperäisessä reseptissä luki jopa 200 g mutta joku roti!) ja maun mukaan suolaa. Avot. Maailman iiseintä.

 

Me mussutimme Kaisun kanssa näitä kalan kanssa, mutta sopisivat ties minkä muunkin seuralaiseksi. Pitää nauttia lämpiminä, ei käy minkäänmoisena piknik- tai perunasalaattusävellyksenä (johtunee voin määrästä). Hyviä ovat, oikein hyviä. Potut tulille, toverit.