Sunnuntai-illan soppa: paprika & piparjuuri

Istuin eilen synttärikutsuilla aivan liian lähellä juustotarjotinta & kaiken maailman kääryleitä ja piirasia. Sitten Elisa tarjoili iltapalaksi kaksi kulhoa maitosuklaajäätelöä. Niinpä palasin Helsingistä lievän mässäilymorkkiksen kera. Kun on jonkun aikaa syönyt terveellisemmin, sokeri-hiilari-rasvaöverit eivät tunnu enää niin euforisilta. Tänään tahdoin palata ruotuun. Keittoa! Kasviksia!

Tähänkin soppaan tosin lusikoidaan reippaasti Philadelphiaa. Tai siis maustamatonta tuorejuustoa, mutta minulle se tarkoittaa viladelvviaa. Suolakurkku & piparjuuri tuovat keittoon kivan twistin!

Ostin purnukan tätä kamaa taannoin Stockan Herkun poistohyllystä eurolla ja olen tunkenut sitä joka ruokaan varmaan puolen vuoden ajan. Riittoisaa, ja hemmetin hyvää. Voisin kiskoa ihan raakanakin lusikalla.

 

 

Paprika-piparjuurikeitto

• 3 paprikaa (varmaan ois kiva et kaikki ois erivärisiä, mutta minulla oli vain peruspunaisia)
• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 500g tomaattimurskaa
• 2.5dl vettä
• oliiviöljyä
• 1 maustekurkku
• 1 rkl piparjuuritahnaa
• 200g Philadelphiaa
• basilikaa & mustapippuria

Pilko sipuli, valkosipuli ja paprikat. Kuullota niitä kymmisen minsaa eli enemmän kuin hetki reippaassa lammikossa oliiviöljyä. Kaada ylle tomaattimurska ja vesi. Pilko sekaan maustekurkku & lisää piparjuuritahna. Anna kiehua viitisen minsaa. Soseuta ja lisää mausteet ja Philadelphia. Älä enää keitä. Syö.

 

Hyvää, paksua, maukasta oli. Miksi paprikaa tulee ympättyä sosekeittoihin niin harvoin? Saatika että se olisi pääraaka-aine? Ainakin mulla menee näin. Pitää jatkossa panostaa paprikaan. Paahtuneena sen maku on niin vailla vertaansa. Leivän päällä paprika on minusta plää.

 

Ps. Leikkeen fontista päätellen tämä on aikanaan saksittu Yhteishyvän välistä löytyvästä reseptilehdestä. Että en keksiny päästäni. Unohda plagiointisyyte. You got nothing on me.