Suomen söpöin festari

Minulla on vissejä kesäperiaatteita. Tämä on niistä tärkein: ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta viikonloput on pyhitetty mökkeilylle. Baareissa ehtii rampata koko vuoden. Saaressa taas ei ole kivaa marraskuussa.

Mutta sitten tulee tapahtumia, joiden vuoksi on taivuttava: niin kuin nyt Ilmiö-festarin jatkaja, H2Ö. En koskaan ehtinyt käydä Ilmiössä (kts. aiempi periaatejulistus), mutta H2Ö:n esiintyjälista oli sen sortin timanttiutta pullollaan, että vielä vannoutuneempi mökkihöperömiehenikin oli sitä mieltä, että jousto säännöstä on nyt tarpeen. Lisäksi festari veti kaupunkiin niin ison kourallisen rakkaita niin pääkaupunkiseudun suunnalta kuin Tampereeltakin (moi Tampere, miten menee? Oot paras. Jos asut Tampereella, onnea sinulle. Kaupunkien aatelia!), että pakkohan tähän oli osallistua.

Eikä kaduta! Ihania keikkoja, hurmaavia tuttuja (paljon tyyppejä, joita en ollut nähnyt vuosiin! Yhtäkkiä Kallio-jengi vuosikymmenen takaa olikin kotihoodeillani) ja suloisin, kekseliäin, kaunein festarimiljöö, jonka olen koskaan kokenut. Ruissalon telakka, vanha veneveistämö, leppoisasti liplattava meri, Turun linnan siluetti, esitykset laiturin nokassa, takomon rautapöly, peilipalloin koristetut puut, voi jessus. Satamaromantiikka veti sydämen sykkyrälle. Festarissa tökki vain kehno ruokatarjonta, kaikki muu oli priimaa. Jatkossa kesämökki saa heinäkuun puolivälissä hengähdystauon. Minä olen aina täällä. Pitkää ikää, H2Ö!

 

 

Ps. Aleksin uusi bändi, TV-Resistorin raunioilta kohonnut Hiljaiset kallot soitti myös. Katsokaa nyt veistämön kauneutta! Ja kuunnelkaa Kalloja. Vilpitön suositus, ilman tyttöystävälisää!

 

Pps. Moi, me ollaan Pekka ja Pätkä ja me ollaan lähdössä festareille! Nimim. Gaselli-Emmin festariheilana on hyvä olla -80