Tag: äitiys

Höpsö minä. Unohdin kertoa, mikä viime viikon Amsterdamin matkassa oli sittenkin kaikista parasta. Ne sitruunaviipaleilla ryyditetyt Hoegaarden-tuopposet?* Luomumarketin juustovalikoima? Laivamuseon suloisella tyylitilpehöörillä lastattu museokauppa?   Ei, vaan tämä nainen (jonka lautaselta sorkin lounasmaistiaisia, koska äidit nyt vaan antaa sun syödä puolet annoksestaan mukisematta.) Mun äiti. Joka pakattiin siis mukaan lapsenvahdiksi majoitusta ja satunnaisia kakkupaloja vastaan. (Tarkoitus […]

Pakko puhua siitä yhdestä jätkästä. Taas. Uljas Aarre Alaska. Uljas Aarre fucking Alaska. Poika, joka pisti käsitykseni niin lapsista kuin vanhemmuudestakin uusiksi. Tämä on vähän niinku välitilinpäätös. Tai tällainen puolitien raportti. Ensimmäisenä syntymäpäivänään kerroin täällä, miten vaikea minun on usein ymmärtää tämän tyypin mielenliikkeitä. Ajattelin toiveikkaana, että ehkä kohta helpottaa. Sillä kyllähän koliikkirääpäleenkin kanssa helpottaa, […]

Kerronpa teille salaisuuden: toisin kuin usein uskotellaan, äidit eivät ole yhtenäinen kansanryhmä tai homogeeninen salaseura. Kaikenlainen mammasössötys on minulle vierasta. Perhelehtien ja vauvapalstojen äitiys on minulle useimmiten vastenmielistä, vieraannuttavaa ja raivostuttavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vanhemmuus olisi sen verran moniulotteinen haaste, että itse kukin kaipaa hommaan vertaistukea. Ja hallelujaa, sitä olen saanut – ja saan, toivottavasti […]

En saanut, mitä tilasin. Tilasin sen rennon toisen lapsen, joka menee siinä sivussa. Sen, joka todistaisi, että ensi kosketukseni vauvoihin (koliikki-Sulo) oli vain sattuman oikku — että oikeasti vauvavuosi on ihan piece of cake ja sujuu minultakin. Että nyt olisin tällä kiekalla tyyni zen-mutsi, joka ei ahdistu itkusta, yöheräilyistä, vauvan mielialojen arpomisesta. No, ei se […]

Heräsin vasta siihen, että äitienpäivä meni kuukausi sitten. Kun Tukholman-reissusta kehkeytyikin kosioreissu, samaan viikonloppuun osunut äitienpäivä jäi lemmenhurmoksen varjoon. Sitten olikin jo maanantai, ja arki, ja hoppu, ja iltatyöt, ja mitä me syödään tänään ja kuka korjaa pyöränkumin ja niin. Tänä vuonna en ehdi analysoida äitiyttäni. Tänä vuonna ehdin ainoastaan olla äiti. Toivottavasti edes ihan ookoo siinä […]

Neiti Veitola sen sanoi. Ja tuo pätee muuten kakkoskiekallakin. Paskan pizzalaatikon ääreltä, Uupunut -80 Mutta on niitä onnen hetkiäkin, joka päivä. Kukkalähetit pimpottelevat ovikelloa, isoveli jakaa pusuja pikkuveljelle, pikkuveli tapittaa maailmaa lautasenkokoisilla silmillä ja koisaa villavilttipesässä. Ja kuopuksen kohdalla tietää, että tuolla jossain odottaa vielä elämä, jossa on tilaa laadukkaalle kokkailulle ja paremmille yöunille. Se tieto […]

Mitä nyt mistään mitään muistan, imetysvuosi oli yhtä helvettiä pukeutumisen suhteen. (Huomioon ottaen ettei raskausaikakaan pukeutumisen kulta-aikaa ole, ni ei oo heleppoo meillä naisilla!) Joka hiivatin aamu piti miettiä, soveltuuko tämä vaate tissin tunkemiseen vauvan suuhun. Toisin sanoen: voiko sitä repiä ylös, alas tai sivulle paljastamatta koko rintavarustustaan/mahaansa. Sitten on se ongelma, että imetysvaatteiden markkinat ovat […]

Kirjoitin vuosi sitten niin kattavan äitiystilityksen, että uuvuttaa vieläkin. Säästän teidät tänä vuonna. Napakkana vuosiraporttina kerrottakoon, että äitiys on koko ajan kivempaa. Tämä on yksilöllistä, mutta minä tunnen suurempaa yhteyttä lapseen, jonka kanssa voi kikattaa ja kommunikoida kuin pieneen, avuttomaan, symbioosia kirkuvaan nyyttiin. Somiahan nekin ovat, mutta kaltaiselleni suorittajalle liian vaativia ja ahdistavia. Tässä vaiheessa […]

Imetys on loppu. Oikeastaan se loppui jo alkukesästä. Totuttelen omituiseen asiaintilaan: daisarini ovat taas omaa omaisuuttani, eivätkä ne pakkaudu täyteen maitoa, vaikka millaiselle retkelle karkaisin. Tosi haikeaa, tosi vapauttavaa. Väitetään, että raskauden ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen suhde omaan kroppaan on jotenkin sata kertaa luontevampi ja diibadaaba. Minä ainakaan en mitenkään löydä nyt mutkatonta suhdetta […]

Jokseenkin lämpöistä on. Jokseenkin kuumia uusia tukkia ystävillä, jokseenkin monia kantoineen syötyjä mansikoita jälkikasvun mahassa. Jokseenkin hullaannuttavaa, kun viime kesä meni ensin viimeisillään raskaana vaappuessa ja sitten tolkuttomassa synnytyksen jälkeisessä ahdistuksessa, armokuolemaa toivoen ja lämpöasteita kiroten. Nyt nautin jokaisella kehon kärtsänneellä neliösentillä, jokaisella angstisuosta seivatulla aivosolulla. Tämä on mulle viime kesä ja tämä kesä yhdistettynä. […]