Tag: brunssit

Jotkut haaveet toteutuvat niin nopeasti: haikailemani brunssikerho kokoontui sunnutaina ensimmäistä kertaa. Kokoonpano oli ihastuttavan eriskummallinen: kukaan ei oikein tuntenut toisiaan kovin hyvin entuudestaan. Vaan mitäs siitä, mukavaa ja herkullista oli. Minä tein spelttimannapuuroa ja paistettuja vihreitä tomaatteja, Emmi toi kuohuvaa mustaherukanlehtijuomaa, Veera leipoi omenahilloisen kermavaahtokääretortun, Janna teki Fanni & Kanelin ohjeella taivaallisen hyviä viinirypälesalsa-vuohenjuustocrostineita.. Eikä […]

Tahdon perustaa sunnuntaibrunssikerhon. Kiertävän: siis sellaisen, jota kukin emännöi/isännöi vuorollaan. Nyyttärimeiningillä, notta jokainen toisi aina jotakin. Ettei emännöinnistä tarttisi ottaa paineita. Eikä osallistumispakkoa tai -paineita! Joinain sunnuntainahan sitä ei tahdo muuta kuin muurata asuntonsa oven ikuiseen lukkoon ja pulikoida yksinäisyydessä. Ei aina jaksa tai huvita. Lapsiperhe-eksistenssissäni brunssi voisi alkaa jo kymmenen pintaan. (Ennen idea olisi […]

Lapseni seksuaalinen orientaatio ja puolison valinta ovat hänen omia asioitaan sitten aikanaan, mutta Sulo & Silvi näyttäisi kyllä niin kivalta hääkutsussa… Tänään kaksikko kohtasi vappubrunssilla Aulassa. Viipotettiin pitkin poikin ja välissä haukattiin nakkia ja munkkia. Aikuiset keskittyivät tankkaamaan herkkuja. Onneksi jälkkärille on aina oma onkalonsa vatsassa. Valkosuklaa-mansikkamoussea, giganttinen tippaleipä, munkkirinkilää, munkkiboltsia vai minimunkkia? No, ottaisin […]

Viikonloppuvieraat ovat suosikkijuttu. Ne tuovat leivoksia. (Eivätkö aleksanterit olleet jo lapsena jokaisen suosikkleivosi hemaisevan kuorrutusvärin johdosta?) Ne herättävät kehossa kokkisotamaisia reaktioita: minähän improvisoin pätevän brunssin, vaikka jääkaapissa on vain ryynimakkaraa, mozzarellapallo, pari ylikypsää tomaattia ja tuliaisbaklavaa. Ja muutama kananmunakin: Sanna opetti oikeaoppisen over-easy -munan paistamisen! Salaisuus on vesitilkassa! Kaunis kattaus, parempi mieli – margariini Oivariini-rasiasta […]

Kaikkien kliinisten, himotrendikkäiden, ylenpalttisten brunssien keskellä Kirjakahvilan sunnuntaibrunssi on virkistävän erilainen. Se maksaa somat kuusi euroa. Kyllä, kuusi euroa. Kattaus on aivan pieni ja simppeli: lämpimiä, vasta paistettuja, kotitekoisia sämpylöitä, noin kolmea itse tehtyä levitettä (hyviä!), kurkkua & tomaattia, kahta salaattia & jälkkärileivonnainen. Kaikki on vegaanista. Kahvi ei kuulu hintaan, mutta eipä se noin halvassa […]

Tämä on niin länsimais-luterilaista, mutta voi, miten kovin spesiaaleja lauantait olivat jo lapsuudessani. Asuimme hämeenlinnalaisessa lähiössä. Lauantaisin lähdettiin aina keskustaan. Käytiin kirjastossa. Siellä oli muun muassa elokuvakerho Pätkis, jossa näytettiin aamupäivisin klassikkopiirrettyjä kerhohuoneessa. Lattia oli päällystetty patjoilla. Muistaakseni vanhemmat saattoivat käydä rauhassa valitsemassa dekkareitaan, kun me lojuimme siellä Myyrä-transsissa. (Nykyään moinen luokiteltaisiin heitteillejätöksi ja oletettaisiin, […]

2012 alkoi ihanasti — ennen niitä sairaalakeikkoja ja kuolinuutisia. Puhun nyt siis ihan vuoden ensimmäisestä päivästä. Heräsin Terhin ja Tabin luona Helsingissä autuaan leveästä siskonpedistä, eikä minulla ollut krapulaa miljoonasta kumotusta viinilasillisesta huolimatta. Oh! Tämä enteili hyvää. Terhitabilasta ei lähdettykään ajelemaan kotiin, vaan ensiksi Järvenpäähän katsastamaan Kaisun pesueen uutta kotia. Kämppää oli ehditty remontoida reippaalla […]

31 and fabulous! Hyvä minä. Vanhuus ei tule aivan yksinään: etsin parin minuutin ajan kiivasti ykkösellä merkattua pelikorttia. Minkä tahansa väristä! ”Miten kaikista maista on voinut hävitä just ykkönen?!” Öhm. Mutta muuten olen ikääni hyvin tyytyväinen. Paperit kysytään yhä viikottain, joten en ilmeisesti ole kovin rupsahtanut. Päinvastoin: olen sitä onnellisempi, mitä vanhemmalta näytän. Kunpa voisin […]

Täysi-ikäisyyttä kohti menevä silti lapsellinen nuori nainen. Haaveilee paljosta mutta saavuttaa vähän. Innostuu pienestä ja pettyy suuresti. Haaveilija sekä unelmoija.

Pitäisikö tännekin kirjoittaa? Huoh. Intensiivinen viikonloppu seitsemän naisen kanssa imi voimat. (Kyllä, luku tipahti viime hetkellä kahdeksasta seitsemään – pitihän se arvata, että yksi oksentelee matkustelun sijasta.) Hassua, sillä se toki myös antoi voimaa & virtaa: mutta ei bloggaamiseen kohdistuvaa kamaa. Mieluummin muhin nyt keskenäni pääni sisässä ja puin kaikkea puimaamme. Lähinnä mielessä sykkii se, […]