Tag: Keikat

Biologiset isät, joo joo, ihan kivoja, mutta silti, pyh. Father John Misty on tämän isänpäivän the isä. Jos teillä ei ole parin viikon ikäistä, tissiriippuvaista vauvaa, teillä ei ole mitään tekosyytä olla menemättä tänään Tavastialle. Katsokaa nyt, leidit. En kestä. Joku teistä pääsee tänään kosketusetäisyydelle herra Tillmanista. Kuolen kateuteen. Ja Fear Fun on törkyhyvä albumi, ottakaa haltuun. http://www.youtube.com/watch?v=2sZIwhx5ntM […]

Olkaa hiljaa, kulmakarvoihin sattuu! Miten krapulan saa nykyään napattua niin helposti? Syynä on varmaan se, että seuraavana päivänä ei saa nukkua pahoinvointiaan tuntikaupalla pois, vaan pitää herätä ihmisten (tai siis lasten) aikoihin. Omin lupaa kysymättä taloutemme viimeisen päänsärkypillerin ja nyt yritän pitää silmiä auki – onnistuen vain vaivoin. (Ai niin – tuossa on myös sitä […]

Oijoi, festarit, aina parasta – silloinkin, kun olut maksaa 6,5e ja joutuu katsomaan, kuinka Petri Nygård astuu ulos suuresta kumivaginasta. Ja Manic Street Preachers -keikka herätti hysteriaa, oli oikeasti lieviä hengitysvaikeuksia ekan vartin ajan. (Toki tuohon vaikuttivat viidessä minuutissa kumottu salmari+valkoviini -setti, tajuton helle, traumaattiset menneisyyden ihmiset ja muut ympäristötekijät.) Setti alkoi ykkösuosikillani eli You […]

Tänä iltana, tänä iltana, tänä iltanaaaaa, tralalaa! Nicky Wire ja minä – ööö – monenkohan vuoden tauon jälkeen? Manic Street Preachers on yksi ikisuosikeitani, mutta minulla ei ole mitään hajua siitä, kuinka monta kertaa olen nähnyt heidät. Ainakin Helsingin Jäähallissa joskus 90-luvun loppupuolella, Provinssissa joskus 90-luvun loppupuolella, Ruisrockissa 2000-luvun alkupuolella… Voi, miten kiinnostavaa! Lopettaisitko? No […]

Tänään! Vuoden vauvautumistauon jälkeen olen valmis valloittamaan lempifestarini. Lento lähtee jokusen tunnin kuluttua, illalla pitäisi olla jo M.I.A.:n keikalla sekoilemassa mojito kourassa ja mies kainalossa. Sillä aikaa äitini ja Sulo nukkuvat toivottavasti makoisasti Köpiksen keskustassa Radisson SAS:sin syleilyssä. Sinne mekin suunnistamme yöllä – kuten hippileirin yhteydessä tuli kerrotuksi, minusta ei saa telttailijaa enää tekemälläkään (KIITOS […]

Älkää puhuko noin kovaa, kulmakarvoja vihloo. Vaikea tajuta, miten jaksoi kymmenen vuotta käydä baarissa riekkumassa vähintään kerran viikossa, useasti kahdestikin, joskus kolmesti, herran tähden – joskus varmaan neljästi. Nyt tämä kerran kuukaudessa tuntuu aika sopivalta. Särkylääke sotkettu banaaniin ja nielaistu. (Minulla on lääkkeidennielemisneuroosi – ennen piti laittaa buranakin kahdeksaan osaan. Nykyään menee jo kokonaisena, mutta […]

Ystäväni Terhi nimitti minua eilen keikkanegailijaksi. Termi pitää paikkansa. Jaksan keikkoja nykyään todella huonosti. (Toista oli joskus 90-luvulla, jolloin saatoin käydä vaikka viidellä keikalla viikossa kyllästymättä, eturiviin tunkien, villisti tanssien ja laulaen. Ei hyvät hyttyset. Those were the days.) Syitä piisaa: 1) keikkoja edeltävät etkot ovat miltei aina niin huiput, ettei tee yhtään mieli laittaa […]