Suruaika saaressa
Viesti tavoitti meidät yhteysaluksella. Mieheni suvun matriarkka oli nukkunut pois. Juuri se suorasukainen, konstailematon, mutta kovin vaatimaton saaristolaismamma, jonka ansiosta tämä saari on meille toinen koti. Joka siis osaltaan teki minustakin saariston lapsen — vaikkakin vasta aikuisena. Kiitos, Kerttu. Niinpä lippu pötkötti tämän viikonlopun puolitangossa ja superpehmeiksi kuluneet puuvillalakanat viikattiin erityisellä hartaudella pinoon. Kuolema muuttaa elottomankin merkitystä: […]