Tag: oona

Nti Kolun matto, nti Oonan (Oonaa ei voi linkata, pitäisi kyllä, perusta nyt hemmetti blogi, sitä maailmankaikkeus juuri sinulta kaipaisi!) kintut. Häivähdys maagista Marokkoa keskellä korutonta Turkua. Paheellinen viettelijätär basaarissa. Tahdon uudet sukikset ja uuden maton. Silmissä vilkkuu – ihanasti.

Juhannusaatto oli suloinen — sellainen täydellinen saaristopäivä, jota talvella on miltei kivuliasta muistella. Saimme siis Peipposeen viisi kivaa vierasta, jotka toivat mukanaan kylmälaukkukaupalla herkkuja (ja saippuakuplia). Hermoilin etukäteen, ettei kukaan voi viihtyä pikkutönössämme ja karuilla kallioilla, mutta taisivat sittenkin viihtyä! Minä painuin nukkumaan jo keskiyön jälkeen, mutta eräskin neiti Oona hipsi petiinsä vasta auringon jo […]

Kerroin taannoin inhoavani syksyä antaumuksella. Mutta saanko myös tykätä siitä ihan pikkiriikkisen? Syitä, vassokuu. Vaihdoin työväenopistossa espanjan kollaasi- ja sekatekniikkakurssiin, jolla olemme istuneet Oonan kanssa jo kaksi (vai kolme?) vuotta. Tänä syksynä ryhmässä ei ole kikattavia teinejä, kylähulluja tai uskismummoja, vaan reipas kourallinen about ikäisiämme, motivoituneita nuoria naisia. Se näkyy opettajankin motivaatiotasossa: hää on selvästi […]

On aika hyväksyä se: on syksy. Empiirisen tutkimusmateriaalini perusteella kolmikymppiset humanistit rakastavat syksyä. Ai että kun on tunnelmallista ja sateen kastelema kaupunki, ai että, ihanaa, villasukkajee. Mutta tämä kolmekymppinen humanisti vihaa syksyä.  Kynttilät, villasukat ja jotenkin oikeutettu punaviinin kittaaminen ovat toki superia, mutta se itse vuodenaika: yh. Mikä rintaa riuhtova haikeus & surumielisyys, tuuli ja […]