Tag: pakinainen

Julistan Peipposen, vaatimattoman saaristomöksämme, kesän avatuksi. Viime lauantaina pöristeltiin veneellä rantaan, hypättiin laiturille, korkattiin cava ja sekoitettiin sisältö appelsiinimehun kanssa kivaksi cocktailiksi, haettiin tossunpohjillamme tuntumaa tuttuihin kallioihin. Vasta puolivälissä päivää tajusin, että Uljas oli vuosi sitten samoissa maisemissa kahdeksankuinen, ryömivä vauva, jota vain kiikutettiin pitkin poikin ja imeteltiin pitkin kannonnokkia. Nyt tuo pieni ihminen käveli, […]

Tiedättekö ne tyypit, jotka postasivat koko kesän sosiaaliseen mediaan kuplivia kuvia festareilta ja puistoetkoilta? Sopivat after work -treffejä terasseille ja spontaaneja uimaretkiä? Minä en ollut yksi niistä henkilöistä. Havahduin kuitenkin siihen, etten ole suoltanut blogiin omaa kesäelämystäni tänä vuonna — siis sitä loputonta meri-mökki-rilli -kuvakimaraa. Se ei tarkoita sitä, etteikö kesäni olisi ollut loputonta meri-mökki-rilli -kimaraa. […]

Tiedätkö sen kuristavan sunnuntaitunteen, kun edessä on työviikko? Se iskee aina, vaikka pitäisi työstään. Samainen tunne asettuu asumaan vatsan perukoille, kun on aika palata saaresta mantereelle. Siellä reaalimaailma odottaa: bussipysäkit, kebab-pizzeriat, astianpesukoneet, virastot. Pelkkä ajatus aiheuttaa lievää hyperventilointia. Kunnes keksitään, ettei palatakaan vielä tänään. Jos työpaikalle on pakko mennä, sinne voi mennä saarestakin. Se vie kauemmin, […]

Sallikaa vielä yksi mökkimuisto viikon takaa. Täydellisen pysähtynyt sunnuntai. Sieniä, lohikeittoa, keskittyneitä leikkejä 80-lukulaisilla navettalöytöleluilla, pitsiverhojen reikäsistä siivilöityvä syysaurinko ikivanhan Singerin kyljessä.   Ja siinä sitä ajattelee, että ihan perussunnuntai plaa, mitä tekis, pitääks illalla käydä ruokakaupassa, mitä sieltä ostais, kirjoittaisko Avun juonipaljastukset tänään vai huomenna, hitto kun kännykän laturi unohtui kotiin, ai saatana tää […]

Tästä on vasta hetki, mutta miten siitä tuntuu olevan ikuisuus? Kantarellisaaliista, kreiseistä mökkivaatekomboista, Pantone-mukillisista pressokahvia, maissilounaista, mobilen meditatiivisesta liikkeestä… Mehustelen mielessäni jo ensi kesää, vaikka tämän vuoden viimeinen reissu on vasta tekemättä.

Eletään vielä hetki viime viikonlopussa ja vuoden kotikutoisimmilla festareilla, joilla esiintyi nolla (0) artistia. Ensi vuonna panostetaan ohjelmistoon ehkä lievästi enemmän. Ja luvataan tarjoillakin muuta kuin 12 sorttia sipsejä. Lupailin koko viikonlopun sulostockilaisille pestopastaa, mutta nyt keittiössäni on kiloittain täpötäysiä gnocchi-pakkauksia. Fail. Ainakin minulla oli kuitenkin hauskaa. Kaikki rakkaat ja kosolti perunalastuja koko ajan kosketusetäisyydellä. […]

En aloita taas ”kunpa ehtisin lilyillä” -litanialla, koska se saa palstan pitämisen kuulostamaan pyykinpesulta. Ei tämä ole velvollisuus! Sanon siis, että so not, kirjoitellaan ja postaillaan kuvasatseja sitten, kun koti on kunnossa & työpino deletoitu & arjessa muuten hengitysvaraa (ei, sitä ei ole vieläkään).   Olen niin uupunut, että lihakset nykivät ja silmiä kutittaa. Mutta […]

Apua, päivät juoksevat! Kohta on joulu ja päivitän jotain ”heinäkuussa mie olin heinähommissa juu” -tyyppistä. Nyt ajan tasalle, muija! Tulin puoli tuntia sitten juttukeikalta Helsingistä ja lösähdin suoraan sohvalle. Nyt paiskin vähän Lilyä kokoon ja sitten nukkumaan. Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu Peipposessa, omalla mökillä. Koska olen kova tyttö fiilistelemään, minua nyyhkitytti koko ajan. Eka […]

Lievästi haastava tehtävänanto. Kiitti vaan, kuvahaaste. Voin vain toimia ”suosikkikuva just nyt” -pohjalta. Juuri nyt se on tämä viime viikonloppuna keskiyön kieppeillä napsaistu kuva tytöstä, johon tutustuin juhannusaattona. 7-vuotiaissa mimmeissä on aika paljon voimaa ja virtaa! Ja lapsi osaa olla kameran edessä niin paljon avoimempana, rennompana, ryhdikkäämpänä kuin aikuinen. Ylpeästi omana itsenään. Missä vaiheessa se […]

Heinäkuun ensimmäisenä toteutuu keski-ikäisin unelmamme: oma mökki. Tutulta, rakkaalta saarelta, klaanin mailta. Pesueemme piilopirtti, vain muutama askel mereen, plumps. (Tars varmaan opetella uimaan.) Peiponniemessä sijaitseva mökkimme on nimeltään Peipponen. Se näyttää linnunpöntön ja alppimajan lehtolapselta. Se saa pian pintaansa maalia. Maalin värin valitsee omistaja. Niin – emme me niin keski-ikäisiä tai huikentelevaisia ole, että olisimme […]