Tag: pakinainen

Opettelin mökkijuhannukset vasta aikuisella iällä. Nyt en luopuisi niistä kirveelläkään. (Mutta älkää koittako kirveellä, pliis.) Keskiviikosta sunnuntaihin ilman modernin maailman virikekaaosta. Perjantaina viisi vahvistusta mantereelta. Sipsiaamiaisia, kuohuvia juomia ja vaahtokarkkeja talikossa. Aika ruokapainotteista, aika leppoisaa. Aika juhannusta.

Soititte henkilön laurafree vastaajaan. Tavoittelemanne henkilö lomailee saaristossa keskiviikkoon saakka. Jättäkää viesti äänimerkin jälkeen. Do not try to reach me on my mobile phone.

Kuvasatseja saaristosta luvassa joka hiivatin maanantai koko loppukesän ajan, vassokuu. Avainsanoina taas yhteysalus, saunova vauva, lukeminen ja tolkuton, typerä auringossa makaaminen, joka johti maailman mauttomimpiin halterneck-”rusketus”rajoihin (= palamisrajoihin). Nyt haluan vain kylpeä hydrokortisonivoitehissa ja lausua avemarioita dekoltee-alueelleni. Ensi kerralla hamstraan saareen mukaan sata purkkia korkeakertoimista aurinkorasvaa. Lupaan.

Minun suvussani ei ole mökkejä. En tiedä, miksi. On vain espoolaisia rivitaloja, järvenpääläisiä omakotitaloja, porilaisia kerrostaloja. Kaksioita Käpylässä, kolmioita Härmälässä. Kävin ensimmäistä kertaa mökillä ehkä noin 20-vuotiaana. Siksi kaikenmoiset möksät, ränsistyneet mummolat ja rustiikkiset rintamamiestalot lumoavat yhä kuin keitaat erämaassa. Lapseni isä on viettänyt puolet poikavuosistaan Päivärinteessä, saaristomummolassa. Hänen silmäänsä nämä detaljiit eivät iske kuten […]

Saaristokausi korkattu! En voi väittää, että koko viikonloppu olisi ollut auvoa: hampaita tekevä Sulo oli ärtsykärtsy, ja sen johdosta myös hermoheikko äiti. Käytin siis ekan vuorokauden valittamalla, että Jaanoniin, eli tällasta se lapsen kansa mökkeily sitten on, ei täällä voi sitten nykyään enää rentoutua ollenkaan, sama vaikka ei käytäis koko saaressa enää koskaan, kälä-kälä, vali-vali, […]

Jos tiedätte jotain hienompaa kuin nämä mummolan navetasta löytyneet aakkospalikat, niin syön hattuni.

Kun täytin 25 vuotta, järjestin suuret synttärijuhlat Semifinalissa. Massakutsun ”PS.” kuului: Lahjaksi haluan vain saaristomökin, Neil Youngin tai sipsejä. En saanut noista mitään – ihan sinä oikeana iltana. Mutta kaksi kuukautta myöhemmin tapasin maailman kovimman Neil Young -fanin, rakastuin häneen ensisilmäyksellä, alettiin seukata, ja ekoissa romanttisissa sähköposteissa paljastui, että ihastuksen suvulla on Turun saaristossa saari […]