Tag: riikka

Mikset sä jo tuu… Ai mutta tjaahas, siinähän sä oot! Moro moro. Keväinen diagnoosi: keltakreisiys. Keltainen on nimittäin toden totta ollut tämän kuun teemaväri. Ylläni on viihtynyt vapusta saakka mehevää mangoa (holtittoman hedelmäryöpyn kera) sekä vilpoista sitruunamarenkia – ensiksi mainittua Riikan kirppiskassista (shoppailumestani number one vuodesta toiseen) nyysityn mekkolöydön, toista Dr Denimin Plenty-farkkulegginssien (kieltäydyn käyttämästä sanaa jegginssit) […]

Kun aikanaan huomasin ahdistuvani sunnuntai-iltaisin edessä häämöttävästä viikosta, palaveerasin itseni kanssa ja tein radikaalin päätöksen: lopetin kivat päivätyöt ja ryhdyin freelanceriksi. Päätöksestä on miltei kuusi vuotta ja meinaan yhä potkia itseäni miltei päivittäin testatakseni, olenko hereillä. Voiko elämä olla näin vapaata ja näin siistiä. Jos kaikki menee hyvin, jatkan vapaana toimijana loppuelämäni. Mutta sunnuntait. Ei niihin […]

Välillä on ikävä lapsuusvuosia, jolloin ihmisellä (ainakin tytöllä) on tasan yksi paras kaveri. The ystävä. Käytettäköön jopa ihanaa kasaritermiä bestis. Minun ihka ensimmäinen bestikseni oli Riikka, johon tutustuin jo ennen kouluaikoja, koska vanhempamme olivat ystäviä keskenään. Minulla on maailmanhistorian surkein muisti, joten suureksi harmiksenne en voi jaaritella pidemmin seikkailuistaimme pieninä saparopäinä. Muistan vain Riikan kaksikerroksisen kodin Kauriinpolulla ja sen, […]

”Tulkaa meille! Paistetaan lettuja!” Onkohan maailmankaikkeudessa kahta lausetta, joiden yhdistelmä saisi yhtä onnelliseksi? Minä palvon lettuja. Letut ovat paskimillaankin parasta. Ei ole olemassa huonoja lettuja. Ei ole olemassa liian pientä päällystearsenaalia – voin syödä lettuja ihan pelkältäänkin. Letut, letut, letut. Letut! Jos ravintolassa on jälkkärilistalla lettuja/kreppejä/mitä tahansa lätysköjä missään muodossa, niitä on pakko tilata. Vierellä […]

Ihanaista isänpäivää, kaikki inspiroivat & pehmoiset isät! Teitä on lähipiirissäkin ainakin miljoona. Ihailen! Isänpäivä vierähti leppoisasti. Sukulointi lohikeittoineen oli lämmintä ja miellyttävää, mutta parasta oli silti piipahtaa kotimatkalla Riikan perheen luona. Missään ei taida olla niin mutkatonta ja kotoisaa: ei tarvitse yrittää olla millään muulla mielellä kuin sillä, jolla oikeasti on, ei tarvitse puhua jollei […]

Olen Jenni, kohta 27 vuotta, asun Helsingissä. Pidän käsillä tekemisestä ja kaikenlaisesta näpertelystä. Siitä, kun saa jotain kaunista aikaan.