Tag: vanhemmuus

Kuten jo aiemmin tänään sanottu, arki on kodin järjestämistä, roudaamista ja purkamista. Sietämätöntä touhua lukuun ottamatta kirjojen sävytystä värijärjestykseen ja muuta somaa hifistelyä. Häsellyksen katkaisevat vain uteliaiden ystävien visiitit, jotka ovat parasta, koska jokainen haluaa kuulla sata kertaa oiteilläonihanakoti ja saada valinnalleen hyväksynnän. Uteliaat ystävät olivat viime viikonloppuna joko sudennälkäisiä, huppelissa tai krapulassa. Kaikkia yhdisti […]

Sulo täytti vuoden kööpenhaminalaisessa hotellissa. Koska en voi sietää kuvaamokuvia (lapsi nojaa korituoliin oksennuksenväristä taustaa vasten – tai jos oikein radikaaleja ollaan haluttu olla, kulissina voi olla 80-luvulla väsätty feikkitaivas), ajattelin että otetaan itse joku komea kuva merkkipäivänä. Ja juuri sinä oikeana syntymäpäivänä. Oltiin matkalla, joten päällä oli kauniin kestovapan sijasta ruma kertakäyttövaippa. Ei voi […]

Se, kun lentokone nousee lentokorkeuteen eikä putoa tai räjähdä. Se, että lapseni ei pelkää lentämistä hysteerisesti, vaan suhtautuu siihen joka kerta suurella riemulla ja tekee matkustamosta henkilökohtaisen bileareenansa. Juomakärrykin kilisee jo käytävän toisessa päässä ja miniatyyriviiniputelit ovat miltei käden ulottuvilla. Silloin äitiäkin alkaa naurattaa. Ps. Nämä tulee näköjään haettua lähimenneisyydestä – esimerkiksi viikon takaa. Päivä […]

Prikulleen vuosi sitten avopuoliso lähti töihin viimeistä kertaa ennen pitkää kesälomaansa. Olin jo kuukausia aiemmin vitsaillut, että tuo perjantai 2.7. olisi vauvalle paras synttäripäivä: isänsä saisi olla kotona maksimimäärän – koko kesäloman + koko isyysloman. Neropattilapseni oli kohdussa tarkkaavaisena ja miellyttämishaluinen (harmi, että tuo piirre on kadonnut matkan varrella). Tuon aamun vaihtelin sängyssä asentoa ja […]

Hirvittävä blogimaailman klisee: parhaista illoista ei ole kuvia. Mutta totta se on! Joudun turvautumaan muodikkaan kuvapankin näkemyksiin maamme pääkaupungista, koska keskityin viikonloppuna syömään jumalaista focacciaa, ihastelemaan kattoterasseja Sörnäisissä, lojumaan hotellivuoteella, ja testaamaan viimein Raflaa. (Hyvä oli – ja palvelu kiitettävän kärsivällistä, kun seurueeseemme kuului neljä hyperaktiivista, sekoilevaa lasta.) Sallan brunssin jälkeen päikkärit hotlalla ja tyttökerholaisten […]

Olen lipumassa vaivihkaa lapsiperhehelvettiin. Olen menossa tänä kesänä Muumimaailmaan omasta aloitteestani, ja viime viikonloppu festailtiin Seikkisrockissa. Eisssssiinä – mukavaa oli. Viltit maahan, pastasalaattia nassuun. Satunnaisesti sammuvia ördääjiä ja luvattomia pakomatkoja. Ei oikeastaan siis mitään eroa aikuisten rockfestivaaliin. Ja Seikkailupuisto eli Seikkis on maaginen, mahtava paikka. Ja Herra Heinämäen lato-orkesteri piristi toki kypsäin kotiäitein elämää: Heikki […]

Jo joutui armas aaa-ii-ka ja suvi suloinen, eiku siis: vastahan se on alussa! Kesän ykkösihanuuksiin kuuluvat juhlat, joissa ladataan grilli täyteen hyvyyksiä, annetaan lasten polskia puhallettavassa altaassa keskenään, tassutellaan paljain jaloin terassilla, maistellaan uusia oluttuttavuuksia ja pulistaan niitä näitä. Tomin ja Liisan kesästarttijuhlissa karkasin myös sisälle kuvaamaan perheen kotia, jota voisi syödä silmillään vaikka viikon […]

Päivä 3: Perheenjäsen Valitettavan ilmeinen valinta, mutta muu perheeni on liian yksityisyydenjanoista sakkia. Tässä Sulo Merri Matias joskus vastasyntyneenä. Eihän sitä edes tunnista tuosta. Ruusupuu-lakanan alla rääpäle, joka sai minut tolaltaan moneksi kuukaudeksi. Tätä pötkylää pelkäsin henkeni edestä. Voisi kuvitella, että näin jälkeenpäin se tuntuu hassulta. Mutta ei se tunnu, ainakaan vielä – tapahtuneesta on […]

Jokseenkin lämpöistä on. Jokseenkin kuumia uusia tukkia ystävillä, jokseenkin monia kantoineen syötyjä mansikoita jälkikasvun mahassa. Jokseenkin hullaannuttavaa, kun viime kesä meni ensin viimeisillään raskaana vaappuessa ja sitten tolkuttomassa synnytyksen jälkeisessä ahdistuksessa, armokuolemaa toivoen ja lämpöasteita kiroten. Nyt nautin jokaisella kehon kärtsänneellä neliösentillä, jokaisella angstisuosta seivatulla aivosolulla. Tämä on mulle viime kesä ja tämä kesä yhdistettynä. […]

Älkää puhuko noin kovaa, kulmakarvoja vihloo. Vaikea tajuta, miten jaksoi kymmenen vuotta käydä baarissa riekkumassa vähintään kerran viikossa, useasti kahdestikin, joskus kolmesti, herran tähden – joskus varmaan neljästi. Nyt tämä kerran kuukaudessa tuntuu aika sopivalta. Särkylääke sotkettu banaaniin ja nielaistu. (Minulla on lääkkeidennielemisneuroosi – ennen piti laittaa buranakin kahdeksaan osaan. Nykyään menee jo kokonaisena, mutta […]