Tag: värit

Nimetkää kaksi absoluuttista inhokkiväriänne. Siis ne ihan kaameimmat. Okei. Tiiättekö mitä: viimeistään kahden vuoden päästä ne ovat teidän suosikkivärejänne. Ehkä jo vuoden päästä! Olen tästä elävä esimerkki. Sisustuksessahan tällainen mielenmuutos ei ole kummoinen. Trendiväreihin tottuu ja mieltyy. (Ei meillä kellään ollut minttua viisi vuotta sitten kotonamme. Älä väitä. Ja sitten taas: ei kukaan enää jaksa sitä kirkkaankeltaista, […]

Mikset sä jo tuu… Ai mutta tjaahas, siinähän sä oot! Moro moro. Keväinen diagnoosi: keltakreisiys. Keltainen on nimittäin toden totta ollut tämän kuun teemaväri. Ylläni on viihtynyt vapusta saakka mehevää mangoa (holtittoman hedelmäryöpyn kera) sekä vilpoista sitruunamarenkia – ensiksi mainittua Riikan kirppiskassista (shoppailumestani number one vuodesta toiseen) nyysityn mekkolöydön, toista Dr Denimin Plenty-farkkulegginssien (kieltäydyn käyttämästä sanaa jegginssit) […]

Merimiesten moukaroimaa tammea, huurteista minttua,  julkean neonpunaista, huikean punajuurenpunaista ja tymäkkää turkoosia. Tämä setti syntyi pöydälle vahingossa, mutta ansaitsi tulla ikuistetuksi.

Suloa luullaan yleensä vähintään kerran päivässä tytöksi — siis jossain julkisella paikalla tuntemattoman toimesta: puistossa, bussissa. Useimmiten en korjaa olettamusta, mutta joskus sanon, että hän on kyllä poika, mutta ei sillä väliä – jos aistin, että seuraavaksi kysytään nimeä, ja koitan välttää kysyjän joutumisen noloon tilanteeseen. Ilmeisesti Sulosta tekee tyttömäisen tämän tukka, koska tyttöoletus lausutaan […]

Eikö ole omituista, että itsensä voi nähdä ihan uudessa valossa vielä kolmenkympin tuolla puolen? (No, ei se itse asiassa ole. Silloinhan valaistutaan ja tullaan sinuiksi itsensä kanssa, jos naistenlehtiä on uskominen. Anyway.) Olen luullut olevani Lumikki. Kalmanaama, korpinmusta tukka. Useimmiten mallia polkka. Otsis. Sellaiseksi olen sitä värjännyt ja leikellyt vuositolkulla. Pukeutunut joko mustaan tai räikeisiin, kirkkaisiin […]