Tag: vekkula

Turkulaisen parturi-kampaajan, Elisan, höpinöitä hiuksista ja töistään.

Aikoja voit varata 24/7 kätevästi osoitteesta www.elycia.fi 🙂

Hiuksiin liittyviä kysymyksiä voi laittaa sähköpostilla elisayliketuri@gmail.com tai kyselemällä täällä blogin kommenttiboxissa! 🙂

Tervetuloa!

Ehkä vielä joskus. Mutta ei tänään.  Jotain muuta kuin Kaisun kuvia? Ehkä vielä joskus. Mutta ei tänään.

Vekkulassa ei ole makuuhuoneita, vain makuusoppia. On oma soppi äitille ja iskälle (thäts mii & se toinen), oma soppi Sulolle & oma soppi askartelulle ja lukemiselle. Ja oma soppi kissoille. Älkää kertoko niille, että kutsumme sitä myös nimellä patjavarasto. Seinättömyys = sopellisuus (olen melko varma, että keksin juuri tuon sanan ekana maailmassa) ei ehkä ruoki […]

Kaisu kertoi minulle käsittämättömän salaisuuden: pressikortilla saa Marimekosta 20 prossaa alennusta. Aina. Kaikesta normaalihintaisesta. Ammattikunnan fantastisia, perustelemattomia etuja piti hyödyntää saman tien: 12 metriä Räsymattoa, kiitos. Kun nyt huumaavien kangaspakkojen keskellä oltiin, tuli tilattua samalla Sulolle päiväpeitto. Siinä on kuosina niiiin soma ja herkku Pikkujätski. Voisin muuttaa Marimekon kangashyllyille. Lääh. Nyt odotellaan ihanuuksia ompelijalta.   […]

Oli Ikeasta mitä mieltä tahansa, Expedit-hyllyistä voi olla vain yhtä mieltä: ne pelastavat elämän. Voisin täyttää koko kotini Expediteillä. Nyt haaveilen, että sellainen tulisi tv-tasoksikin. Ja valkoisena, ehdottomasti valkoisena. Ja kirjat värijärjestykseen, ehdottomasti värijärjestykseen.

Vekkulan väkiluku kasvoi kahdella. Kaksi kollia lisää. Niitä on nyt neljä, minua yksi. Ei se mitään – pidän kuningattaren roolista. Uudet asukit ovat matkanneet elämässä mukana 8 ja 1o vuotta. Tässä välissä ne asuivat viisi vuotta äidilläni, kun kiersin kerrostalokämppiä. Nyt asutaan maan tasalla ja avataan Vekkulan ovet: vaeltakaa vapaina, eläinlapsoseni. Onhan tässä kääntöpuolikin: kirjoitan […]

Vekkula rakentuu verkkaisesti, pala palalta. En voi väittää, etteivät hermot menisi, kun kaikki ei ole nythetinyt valmista. Eilen tapetti loppui kesken. Sitä pitää tilata vielä yksi rulla. En kestä! En kestä! Pakko kestää. Kuvan verhot ovat edellisten asukkaiden jäämistöä. Eiväthän ne pahat ole, mutta aivan liian hillityt meille. Kunpa jaksaisin roudata ruhoni Marimekkoon tilaamaan neljä […]

Se löytyi! Purkutikku löytyi! Kuukauden kuvasaldo koneelle, woojee! Aloitetaan vaikka banaanilaatikoiden valtakunnasta, josta kaiken itkun ja raivon keskeltä saatiin kaksi kuvaa, joiden perusteella voisi päätellä, että muuttaminen on tosi rentoa ja kivaa. Kun lapsi on sidottu liinaan, se ei voi purkaa juuri pakattuja laatikoita tai herkutella veitsilaatikon sisällöllä. Ja kun se on vapautettu liinasta, sitä […]

Kuten jo aiemmin tänään sanottu, arki on kodin järjestämistä, roudaamista ja purkamista. Sietämätöntä touhua lukuun ottamatta kirjojen sävytystä värijärjestykseen ja muuta somaa hifistelyä. Häsellyksen katkaisevat vain uteliaiden ystävien visiitit, jotka ovat parasta, koska jokainen haluaa kuulla sata kertaa oiteilläonihanakoti ja saada valinnalleen hyväksynnän. Uteliaat ystävät olivat viime viikonloppuna joko sudennälkäisiä, huppelissa tai krapulassa. Kaikkia yhdisti […]

Tahdon bloggausaikaa! Sitä ei nyt ole. Siispä viivaan vain nopeasti yli yhden kuvan kuvahaasteesta: Arkeni. Räpsäisen kuvan nyt, tällä sekunnilla. Räps. Arki on nyt muuttolaatikonpunaista. Lelukaaosta, paikkojaan etsiviä tuoleja, miljoonia muumimukillisia kahvia (joka sekin loppui tänään, kriisi). Kuvienpurkutikku on hukassa, lepohetket ovat hukassa. Sulon päiväunien aikaan järkkäilen kamoja, mutta ehdin kyllä lukea blogeja. Olen pikkumainen […]