Tiikerin vaimon selätys
Téa Obrehtin Tiikerin vaimosta on pulistu paljon. Olisin luultavasti saanut aikaiseksi hankkia sen viiden vuoden päästä halpana pokkarina, mutta onneksi kulttuurihaukkaäitini on ajan hermolla ja roudasi sen minulle taannoin tuliaiseksi New Yorkista. Emma ehdotti teosta lukupiiriimme ja minä komppasin.
Lukupiirin mielipiteet Tiikerin vaimosta jakautuivat melko radikaalisti kahtia. Karkeasti jaoteltuna ihmiset, joiden nimi alkaa E-kirjaimella, eivät piitanneet siitä ollenkaan. (Onkohan tässä väikkäriaiheen tynkää? Jos tyrkkäisi Tikruvaimon vielä parille Einarille ja Eemelille luettavaksi, niin saataisiin sukupuolelliset erotkin mukaan tutkimusmateriaaliin.) Emma ei pystynyt edes lukemaan kirjaa loppuun saakka, koska inhosi sitä niin antaumuksella.
Hymisin jotain neutraalia, koska en taaskaan ehtinyt lukea koko opusta kuin kolmasosan piiriä varten. Korjasin vahingon myöhemmin, ja nyt harmittaa, etten päässyt kunnolla mukaan keskusteluun. Minusta Tiikerin vaimo oli lumoava!
On totta, ettei kirjan kertojaan, nuoreen naiseen, voi mitenkään kiintyä, koska hän on teoksessa lopulta aivan sivuhenkilö. (Mutta tämän naisen isoisään voi kiintyä – ja erääseen karanneeseen tiikeriin, ja tämän kuuromykkään vaimoon.) Pääosassa onkin tämän nuoren naisen isoisän tarina – ja mikä tarina se onkaan. Vanhana Gabriel Garcia Marquez -hulluna en koskaan pane pahakseni maagista realismia, joka on tehty taidolla – ei etäännyttävästi, ei siten että alkaa pyöritellä silmiä koska tää nyt vain on niin ufoa – vaan niin, että maagisuus kietoutuu täysin saumatta ja vaivatta kääntöpuoleensa, realismiin.
Juuri niin Tiikerin vaimossa käy, puoli-inhimilliset eläimet (eritoten uskomaton tiikeri, jota kuvaillaan niin ihanasti, että tukka lähtee) ovat täysin olennainen osa kokonaisuutta: ymmärrettäviä, luontevia palasia, joilla on toki merkittävä symbolinen arvonsakin. Tiikerin vaimo ei ole ollenkaan liian korkealentoinen, mutta se on myös lyyrinen, ja jotenkin sinfoninen. Mahtipontinen, salaperäinen, tarunomainen, älyttömän koukuttava. Enkä tiedättekö ollut koskaan ajatellut, mitä tapahtuu eläintarhalle, kun maa joutuu sotatilaan. Ihan mieletön vinkkeli.
Eli hyvät sulle, Téa Obreht. En usko, että mun hyvät sua tosin kiinnostaa, koska olet saanut jo muun muassa Orange-palkinnon. Se varmaan kiinnosti.
Ps. Mikä sapettavinta, Obreht on syntynyt vuonna 1985. Eli se on tyyliin vauva. En kestä. Aika on ajanut ohitseni. Lykkään eittämättä legendaarisen esikoisromaanikässärini aloittamista vuosittain vuodella eteenpäin, ja kohta olen 80-vuotias. Tars tehä jotain.
Pps. Kuvan hakeminen tähän merkintään osoittautui haasteelliseksi, sillä kuvahaku ”Tiger’s wife” toi silmieni eteen vain sadoittain otoksia Tiger Woodsin ex-Elinistä. Hih.