Turun kaurismäkeläisin ruokala

Ihmiset kertovat aina, että kesällä ei tee mieli lämmintä ruokaa, vaan raikkaita salaatteja. Kaikenlaista kevyttä. Korkeintaan hedelmiä. No, en ole ihminen, olen Riimanni. Minun tekee aina mieli lämmintä ruokaa. Voi siinä rinnalla olla salaattiakin, kiitos kysymästä.

Siksi meidän kesän lemppariravintolamme ei ollut mikään viherpirtelöbaari (joskin sellaisetkin ovat ihania!) vaan vanha kunnon Tähti-Baari. Ja veget, älkää epäilkö, ettei siellä ole kasvisruokaa, kun siellä on joka päivä tarjolla ihan ite tehdyt punajuuripihvit. Jotka on useimmiten hyvät.

Tähtibaari on pala kadonnutta maailmaa. Kaurismäkeläisempää paikkaa saa hakea. Hintatasokin on jäänyt 80-luvulle, mikä on täysin poikkeuksellista: me tilaamme useimmiten puuron minulle (2.4€ tai mehukeitolla ihan vähän enemmän: valtava lautasellinen, josta riittäisi vähintään kahdelle) ja puolikkaan ruoka-annoksen Sulolle (korkeintaan 4.5€). Kaikki on hyvää: punajuuripihvit. Kaalikääryleet. Nakkikastike. Kotiruokaklassikot ilman puolivalmisteita tai pakasteapuja. Arvostus! Lisukeperunat saa aina valita itse, mutta kyllähän tällaisessa paikassa pitää ​valita muusi. Aina muusi. Ai niin, ja pulla- ja munkkipussin voi napata usein jälkkäriksi mukaan eurolla tai puolellatoista. Sisältää viitisen muhkeaa pullaa. Kyyyyllä. Lohturuoka taidetaan tässä ravintelissa niin hyvin, että tänne on pakko päästä vielä joskus krapulassa. Ai että.

Asiakaskunta on täysin kirjavaa, usein mamma- ja pappapainotteista. Tosi rehevä Suomifinlandmeininki. Työntekijärouvat ovat niin autenttista kamaa, että vou. Ruokimme ainakin kahdet Helsingin-vieraat tänä kesänä Tähtibaarissaä — osittain siksikin, että se sijaitsee kätsästi aivan rautatieaseman hollilla.

Menkää tekin. Tähtibaari — kuin mummin syli.