Utareiden uusi elämä

Imetys on loppu. Oikeastaan se loppui jo alkukesästä. Totuttelen omituiseen asiaintilaan: daisarini ovat taas omaa omaisuuttani, eivätkä ne pakkaudu täyteen maitoa, vaikka millaiselle retkelle karkaisin. Tosi haikeaa, tosi vapauttavaa.

Väitetään, että raskauden ja synnytyksen ja imetyksen jälkeen suhde omaan kroppaan on jotenkin sata kertaa luontevampi ja diibadaaba. Minä ainakaan en mitenkään löydä nyt mutkatonta suhdetta tisseihini. En oikein uskalla koskeakaan niitä, kun odotan, että ne alkavat valua maitoa. Jotenkin pelkään, varon ja kunnioitan niitä. Kuulostaa aivan pimeältä, mutta siltä vain tuntuu.

Jos nyt too much information -sektorille horjahdetaan, niin ajatus rinnoista seksuaalivekottimina, hellittävinä korvapuusteina, tuntuu ihan absurdilta toistaiseksi. Miten sen vaihteen sais taas silmään?

Ajattelin aloittaa rintaliivishoppailulla. Luonnollisesti. Juhlistan imetyksen päätöstä valikoimalla niin koreita liivejä, että löydän taas rauhasteni sensuellin ulottuvuden. Imetysaikana rintaliiveistä tulee käytännöllisiä kapistuksia: sujahtaako sisään liivinsuojus, onko imetyshakanen helppo kliksauttaa yhdellä kädellä auki? Nyt tahdon miettiä vain kysymyksiä kuten: pitsiä vai puuvillaa? Balconettea vai sirompaa?

Tiedän, että farkkujen ohella rintsikat ovat sitä kamaa, jota sovitetaan pieteetillä pikkuputiikissa ja päästetään joku rehevä matami koppiin mittanauhan kanssa huseeraamaan. Ei missään nimessä nettishoppailla. Nyt kysyisinkin siis: mikä on paras paikka nettishoppailla rintaliivejä?

Suuntaviivat: ei tartte olla halpoja, mutta saa olla halpoja. Pitää olla laadukkaita. Nykyinen liivivalikoimani on beyond säälittävä. Teiniketjuliikkeestä rohmuttuja, liian pieniä halpishirvityksiä, liikaa elämää nähneitä lukioaikaisia KappAhl-pitsihässäköitä. Kaikki hiipivät selän puolella kohti niskaa ja kaikista puolet tisseistä pursuilevat ulos.

Tämän mielikuvan siivittämänä: kiitos ja hyvää yötä.